Eka kerta

Jos olisit ollut paikallisen uimahallin pihalla tänään, olisit kuullut seuraavan keskustelun:

Minä: “Sinä et ole käynyt koskaan uimahallissa. Enkä minäkään armeijan jälkeen eli yli viiteentoista vuoteen.”
Poika: “Siihen tulee nyt muutos!”

Nyt kun tuo nolo tunnustus on kirjoitettu, niin voin vain todeta, että reissu itsessään oli mukava, kuinkas muuten. Ihmeteltävää riitti jo pukuhuoneessa ja suihkussa.

Poju viihtyi parhaiten “vauvojen altaassa” ja sen pienessä liukumäessä, mutta kävimme haistelemassa kloorin käryä myös lasten altaassa ja jopa terapia-altaassa. Sen poreosassa uimakaverini totesi, että kylläpäs kutittaa! Terapia-allas oli niin syvä, että poikaa piti kantaa. Hän kutsui liikkumista “yhdessä uimiseksi”. Aika nasta sanavalinta.

Alussa poika selvästi arasteli ylävartalon kastumista, mutta tunnin läträämisen jälkeen kiinnosti jo hengityksen pidättäminen ja varovainen leuan painaminen veden alle!

Lienee siis turha sanoa, että juniori oli innoissaan.

Itselläni meinasi mennä uimalasit väärään kurkkuun, kun huomasin lasten altaassa oletettavasti lapsenlastensa kanssa lätränneen eläkeläisen. Tulikin puhuttua pihalla pojalle armeijasta. Leikkimässä oli nimittäin yksi inttiajan karseimmista kapiaisista. Hieman huvitti, kun ukko siellä laskeskeli parivuotiaan tenavan kanssa vesiliukumäestä.

Uloslähtiessä poika totesi: “Tätä pitäisi tehdä useammin” Oli helppo olla samaa mieltä. Minulla on yli neljä vuotta aikaa lunastaa puheeni. Ei vaan, joskus tuntuu, että lapsille on hankala keksiä palkitsemisia, jotka eivät olisi syömistä tai juomista. Uimahallireissu olkoon tästä eteenpäin yksi hyvä palkitsemisen muoto ja kivaa yhteistä tekemistä.

Täytyy myös myöntää, että vaikka kaakeli-kaakeli-käännös-kaakeli-kaakeli-käännös ei tälläkään kertaa näyttänyt maailman jännittävimmältä kuntoilumuodolta, jäi vaivaamaan, että pitäisiköhän tuota käydä kokeilemassa joku kerta itsekseenkin.

Ps. Kotipihaan kaartaessa puhelin piippasi muistutusta – perhekerho vartin päästä. Olin unohtanut täysin. Tuli kiire. Kävi mielessä, että tätäkö se on muutaman vuoden päästä, kun lapset kiirehtivät harrastuksesta toiseen kelloa vastaan? Toivottavasti ei. En halua. En ainakaan vielä.

Leave a Comment