Autolla Euroopassa: Moselin laakso, Baumwipfelpfad ja Eltzin linna

Viimeinen aamu Alpeilla oli ankea. Vaikka autolomaa oli jäljellä toistakymmentä päivää, kämpän ilma oli sakeanaan nytkö jo kotiin -fiilistä. Etukäteen ajatellut huippukohdat – Saksan Legoland ja koko perheen suosikki Alpit – oli nähty ja ihan konkreettisestikin matkan suunta kääntyi takaisin kohti pohjoista.

Tunnelmaa latisti myös Google Maps, joka väritti jo aamupala-aikaan päivän reittiä punakynällä: ruuhkia siellä, jumittavaa liikennettä täällä. Ja oikeassa Google todellakin oli. Neljänsadan kilometrin matkaan Landeckista Gaggenauhun paloi koko päivä ja viidet hermot.

Edes ilmasta bongatut zeppelinit eivät saaneet tunnelmaa kohoamaan syvänteestä. Gaggenaussa majoituimme 1747 rakennettuun ristikkotaloon. Sen näkeminen sentään sai hymyn huulille – olimmehan ihailleet noita kauniita taloja Saksan läpi navigoidessamme.

Baumwipfelpfad – luontopolku yläilmoissa ja esteetön näköalatorni

Gaggenau kuuluu Saksan suurimpaan metsäalueeseen, Mustaan metsään. Halusimme nähdä H niin kuin hausfrau -blogin innoittamana Baumwipfelpfaden. Paikan, jonka kirjoitusasun joudun tarkistamaan aina viidestä kuuteen kertaan.

Baumwipfelpfad (yes, vain neljä tarkistusta) on korkealle rakennettu luontopolku. Kuvat puhukoon jälleen enemmän. Perhelippu 21 euroa ja mielenkiintoinen kokemus, vaikka polun mitta olikin vain reilu puoli kilometriä.

Parasta luontopolun antia tarjosi kuitenkin sen loppupäässä nököttävä totutusta paljon poikkeava näköalatorni. Neljäänkymmeneen metriin kohoava torni on valtava ja esteetön. Sinne saattoi siis rullata lasten rattailla kuuden asteen kulmassa nousevaa ramppia pitkin. Matkaa kertyi yllättävän pitkästi – ramppi oli jota kuinkin yhtä pitkä kuin sitä edeltävä polku.

Tornin hienoin juttu oli minusta ja kahdesta isommasta lapsesta sieltä poistuminen. Kahdella eurolla pääsi nimittäin 55-metriseen rosteriputkiliukumäkeen. Mah-ta-va ja koska “kiemuran” halkaisija oli paljon suurempi kuin leikkipuistoissa, ei aikuisellekaan noussut lounas kurkkuun.

Mosel – kauneutta ja reissun pahin pettymys

Jos matka Landeckista Gaggenauhun oli reissun surkein päivä, niin surkeimman nähtävyyden Oscarin vie ilman minkäänlaista kilpailua Trieristä Mosel-joelle tehty risteily.

Trier on Saksan vanhin kaupunki, jonka Rooman keisari perusti jo muutama vuosi ennen ajanlaskun alkua. Nykyään Moselin rannat Trierin nurkilla kasvoivat kuitenkin karvaa enemmän kuin keisarin kainalot aikoinaan. Laivasta näki siis lähinnä vaihtelevasti pajuja ja hopeapajuja. Jäi paitsi pettynyt, myös pissitetty tunne.

Tässä kohtaa ymmärsin, mitä tarkoittaa “talon viini”.

Itse Trieriä olisi ollut kiva tutkia enemmänkin, sillä viitteitä tuhansien vuosien historiasta köllötteli melkein joka korttelissa. Jouduimme kuitenkin tunnustamaan perheemme heikkouden lämmön edessä. Siirryimme ilmastoituun kulkupeliin, jonka ulkolämpömittari näytti kolmeakymmentäkahdeksaa astetta.

Siirto oli hyvä. Vaikka ajelimme iltapäivän lisäksi kokonaisen päivän Moselin teillä, ei kyllästymistä päässyt tapahtumaan. Suhteellisen jyrkästi joelta nousevat rannat loputtomilta vaikuttaneine viiniviljelmineen ja muutaman kilometrin välein rantaan ripoteltuine kylineen aiheuttivat huokailua lähes Alppien tahtiin.

Eltzin linna – balsamia linnahaavoille

Aito ja alkuperäinen prinsessa Ruususen linna viilsi vaimon linnaunelmiin melkoisen haavan. Mosel-laakson pohjoispäässä, lähellä Koblenzia sijaitseva Eltzin linna tarjosi kuitenkin balsamia. Yli 850 vuotta vanha yksityinen linna teki vaikutuksen ennen kaikkea esineistöllään.

Linna on ollut koko olemassaolonsa ajan saman suvun hallinnassa ja se näkyi sisällä! Siinä missä kaikki aikaisemmin näkemäni linnat ovat olleet enemmän tai vähemmän kiviseiniä ja muutamia huonekaluja, Eltzin huoneet olivat täynnä alkuperäistä esineistöä eri vuosisadoilta! Harmillisesti sisällä ei saanut kuvata lainkaan.

Perhematkailijoille vinkki Eltziin liittyen: parkkipaikalta pääsi linnan ovelle parin euron maksulla aikuista kohden. Tönö oli siis helposti taaperonkin kanssa saavutettavissa. Itse linna ei ollut esteetön, vähemmän yllättäen, joten rattaat joutui jättämään pihalle.

Täältä löydät muut Keski-Euroopan roadtripin jutut aikajärjestyksessä.

Edit 27.07.19: Lisätty mukaan juttua Eltzin linnasta.

Leave a Comment