Kolmilapsinen perhe asuntoautoilee – osa 3: Kotkasta mutkien kautta Savonlinnaan

Lähtömme Askolasta venyi, niin kuin lähdön voi kuvitella lapsiperheessä venyvän aurinkoisena päivänä hienon uimarannan läheisyydessä. Ilta-auringossa huristelimme Kotkaan, jonka Katariinan meripuiston olin täpännyt jo kevättalvella Haluan käydä -listalle Googlen kartoissa. Lisäksi meripuistoa vinkkasi puskaparkiksi sekä Park4Night-sovellus, että Google Mapsin Puskaparkit-lista.

Ihan kelpasi iltapalastaa näissä maisemissa, vaikka lahden takana teollisuus kolisikin niin, että vastarannalle saakka kuului.
Katariinan meripuistossa oli hulppeankokoinen hämähäkkikeinu!
Meripuiston parkkipaikalla oli esillä Nordstream 2:een käytettävän putken pätkä. Koko ja seinämävahvuus yllättivät.
Katariinan kalliolla seisovat majakoiden pienoismallit olivat komeita. Pettymykseksemme meille tutuinta eli Nahkiaista ei kuitenkaan Kaakon-kulman kokoelmasta löytynyt.

Hyvä vinkkaus ja hyvä täppäys! Meripuistossa oli yllättävän rauhallista yöpyä, mutta myös paljon ohjelmaa aamupäiväksi ennen luksusteltan ohjastamista kaupungin ulosmenoväylälle.

Päivä Haminan raatihuoneen ympärillä

Päivän varsinaisen ohjelman olimme suunnitelleet Haminan ympärille. Vai pitäisikö sanoa Haminan raatihuoneen ympärille – onhan kaupunki tunnettu ympyräkaavastaan.

Olen käynyt kaupungissa varsin monesti, mutta muulle perheelle visiitti oli ensimmäinen. Lapset eivät etukäteen uskoneet, että muutamat kaupungin kaduista todellakin ovat ympyröitä. Loppujen lopuksi niiden näkeminenkin taisi olla pieni pettymys, koska ympyrän säde oli paljon isompi kuin lasten mielikuvissa.

Maailman korkeimmaksi tituleerattu lipputanko, jossa liehuva siniristi on suunnilleen koripallokentän kokoinen!
Keskusbastionissa on 58 kasemattia, muurattua holvia. Se suunniteltiin alunperin pomminkestäväksi varastotilaksi.
Osassa Bastionista oli Rauli Virtasen työstä kertonut erittäin mielenkiintoinen valokuvanäyttely.

Reserviupseerikoulu lienee Haminan toinen tunnettu juttu ympyröiden lisäksi. Kovin paljon siitä ei kyllä turistina päässyt näkemään, käsittääkseni hyvä niin. Sen sijaan hyviä keskusteluita maapuolustuksesta nousi esiin lasten kanssa. Se oli hyvä pohjustus seuraavaa päivää varten, sillä ajelimme illaksi jälleen puskaan. Tällä kertaa puskana toimi Miehikkälän Salpalinjamuseon rauhaisa parkkipaikka.

Salpalinjamuseo: ongelma lippujen kanssa

Museolla kättelimme tenkkapoon kanssa: Pääosin taivasalle toteutetun museon infokylteissä todettiin, että näyttelyyn tutustumiseksi tarvitaan pääsylippu. Ymmärrän. Mutta lipun pystyisi ostaamaan vasta seuraavana aamuna ja suunnitelmamme oli kiertää ulkoilmaosuus jo illalla.

Päädyimme loppujen lopuksi tutustumaan panssariesteisiin ja juoksuhautoihin jo illalla. Ajattelimme, ettei rikkomuksemme voi olla kovin iso, kun aamulla kuitenkin ostamme liput. Miehikkälän suuntaan vinkiksi, että lippujen myynti nettikanavassa ei vaadi 2020-luvulla Millenium-palkintoon oikeuttavaa teknistä osaamista.

Kolmirivisen kivipanssariesteen oli määrä pysäyttää vihollisen panssarivaunut. Tätä on Salpalinjalla pitkästi. Melkoinen työnäyte aikansa työvälineillä tehdyksi rakennelmaksi.

Seuraavana aamuna esteri oli repäissyt housunsa veks. Ei paljon kiinnostanut kävellä lasten kanssa juoksuhaudoissa sateessa, joten edellisillan ”varastaminen” tuntui ihan oikealta ratkaisulta.

Ostimme liput ja kävimme kiertämässä bunkkerit, joihin emme viitsineet illalla aukioloaikojen ulkopuolella mennä ja tutustuimme sisätiloista löytyneeseen näyttelyyn. Bunkkerit olivat pysäyttäviä, mutta sisänäyttely aika pliisu.

Salpalinjamuseon jälkeen hölläsimme hiukan kaasua kolmessa kohteessa: Lappeenrannan Hiekkalinnassa, Saimaankanavan Mälkiän sululla ja Punkaharjun u-pe-al-la Vuosisadan tiellä. Nämä kaikki löytyi alussa mainitulta Haluan käydä -listalta, eikä suinkaan suotta! Kotiläksyjen tekeminen ennen reissua oli järkevää ajankäyttöä. Täytyy sanoa, että Suomi on täynnä upeita kesäkaupunkeja!

“Pitikö olla hoppu. Nyt se on leikin loppu.” -Hugo joskus kultaisella ysärillä.
El primo ja Brawl starin pelaajat.
Suomen kaunein tie?

Leirintäalueet myivät illalla kortteeria etsiessämme yksi toisensa jälkeen eioota, mutta Savonlinnasta onneksi löytyi asuntoauton kokoinen kolo Tanhuvaaran urheiluopiston campingista.

Asuntoautoseikkailun ensimmäinen ja toinen osa.