Lasten kaverisuhteiden rajoittaminen – vaikeinta koronassa

Päättäjämme ovat linjanneet (Twiitti alla ja täällä): vanhempien tulee minimoida lastensa lähikontaktit. Helppoa! Vaan niin se on helppoa periaatteessa lapsen kuivaksi opettaminenkin: sen kuin tehdään päästöt pönttöön. Lähikontaktit taas minimoidaan sillä, että ei päästetä lapsia mihinkään. Kirjoitin eilen, kuinka koronassa on hyvääkin. Tänään en ole jaksanut niin ajatella. En todellakaan. Lasten lähikontaktien rajaaminen on vienyt … Read more

Kotivanhemmuus loppui – mitä jäi mieleen?

Se oli siinä – yhdeksäntoista kuukautta koti-isyyttä. Minun elämässäni se oli vain puolitoista vuotta, mutta nuorin lapseni tuplasi siinä ajassa ikänsä. Minulla oli suurenmoinen etuoikeus nähdä niin läheltä kuin mahdollista, kuinka hän oppi puhumaan, juoksemaan ja kuivaksi. Sain olla vieressä, kun hän hoksasi potkupyöräilyn salat. Olla nostamassa pystyyn kerta toisensa jälkeen, kun kävimme ensimmäistä kertaa … Read more

Miltä koti-isyys näyttää työelämän perspektiivistä?

Väestöliitto on herättellyt tällä viikolla keskustelua isien perhevapaista, erityisesti työelämän näkökulmasta. Pyysivät minuakin kertomaan havaintojani. Olenhan nauttinut perhevapaista kolmen perillisen myötä yhteensä lähes neljä vuotta. Kahden eri työnantajan duunista. Isien perhevapaista puhuttaessa kaikki tiivistyy mielestäni siihen, että lapsella on oikeus koti-isään. Haluan myös, että lapseni oppivat, että kotona voi olla yhtä hyvin isä tai äiti. … Read more

Pääsin täyttämään ystäväkirjaa kolmenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen

Ala-asteella olisin halunnut kirjoittaa ystäväkirjaan, mutta se oli melkein yhtä paljon tyttöjen juttu kuin New kids on the block. Jäi täyttämättä. Mutta kuten usein elämässä: kun hieman malttaa odottaa, niin saa haluamansa. Nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin sekä 14 jalkaa ja yksi häntä -blogisti että Sesse ja Poika -bloggari haastoivat minut täyttämään sähköistä ystäväkirjaa! Bloginimeni tarina: … Read more

Irtisanoutuisinko hoitovapaan päätteeksi?

Hoitovapaa päättyy joulukuussa. Siihen palkatonta puoli vuotta ja ollaan kesäkuussa. Silloin opettajavaimo elää jo työnsä parasta puolta. Syksyllä vaimon palatessa karttakepin päähän keskimmäinen eskariin ja nuorin hoitoon. Täydellisyyttä hipova suunnitelma! Keskimmäisen ei tarvitsisi opetella päiväkotielämää ennen eskaria. Nuorinkin saisi olla yli kolme ja puoli -vuotiaaksi kotona. Minä saisin elää unelmaani, hehkuttamaani koti-isyyttä, vielä puoli vuotta … Read more

Helmikuun helmet eli koti-isän arkea kuvina

Blogissa on helmikuussa seilattu ajoittain kaukana koti-isyyden kotilammikolta: pohdittu vedenkulutusta, avattu kokemuksia perhepyörän soveltuvuudesta perheen kakkosautoksi ja jopa leivottu juurileipää! Arjen leppoisat tuulet ja oikukkaat puhurit ovat kuitenkin näkyneet helmikuussa poikkeuksellisen hyvin Isäkuukausien Instagramissa ja osittain myös Facebookissa. Tässä helmikuun helmiä noista palveluista koostettuna (ja yksi ihan uusi juttu). Nämä ovat niitä hetkiä, joita arvostan … Read more

Yksitoista asiaa koti-isyydestä, joita en enää muistanut

Pakko se on tunnustaa. Vaikka sain kesäkuun alussa kolmatta kertaa ylennyksen koti-isäksi, en aivan muistanut millaisiin saappaisiin astuin. Paradoksaalista, että moni tuttu asia on päässyt yllättämään. 1. Kuinka hyvä konsti koti-isyys on naisten huomion saamiseksi! Keskellä arkipäivää lasten kanssa kaupassa olevaa isää jäävät kuitenkin porisuttamaan vain reilusti mummoikäiset naiset, joiden ruuhkavuosiaikana normi oli, että miehet … Read more

Pränkki tuli taloon – isää tympäisee

Koputan kämppämme terassin ovea. Ekaluokkalainen pelaa oven toisella puolella tabletilla ja reagoi tömistykseen kuin kuuro koira ilotulitteisiin. TÖMPS – rukkaseni iskeytyy huomattavasti lujempaa ovenkarmiin. Ei muutoksia reaktiossa. Tömps – tömps – tömps! Jykevä sarja oven lasiin. Oven lämpimämmällä puolella ilmekään ei värähdä. “Mitä ihmettä?” hämmästelen mukanani oleville kahdelle nuoremmalle tenavalle, joista toisella on vuosisadan vessahätä. (Kuvaa … Read more

Viisi vuotta ymmärsin lastani

Esikoinen oppi muodostamaan lauseita parivuotiaana. Silloin aloin ymmärtää hänen puhettaan ihan kunnolla. Siihen saakka jouduin kommentoimaan usein tyyliin: “Iskä ei nyt ihan ymmärrä. Voisitko näyttää mitä tarkoitat tai yrittää sanoa jotenkin toisin?” Kului viisi vuotta. Poika meni ensimmäiselle luokalle. Ja yhtäkkiä huomasin, että olemme jälleen tilanteessa, jossa joudun sanomaan hänelle: “En nyt ihan ymmärrä. Mitä … Read more

Olin unohtanut kuinka fyysistä koti-isyys on

“Piip! Onneksi olkoon – saavutit päivän tavoitteesi”, Polarin sykemittarin aktiivisuusmittaus ilmoittaa, kun kiskon taaperolle kurahaalaria päälle. Kello on paria tuntia vaille Pikku Kakkonen. “Bäää-ää”, ilmoittaa puolestaan taapero, kun peukalo ei tule kunnolla haalarin hihan lävitse. Jaa, tämä itkukohan se oli päivän tavoite, hymähdän itsekseni. Haalari päälle, puuvillaa kaulaan ja päähän. Bootsit jalkaan. Itselle sama setti … Read more