Blogi siitä, miksi lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä!
Se oli siinä – yhdeksäntoista kuukautta koti-isyyttä. Minun elämässäni se oli vain puolitoista vuotta, mutta nuorin lapseni tuplasi siinä ajassa ikänsä. Minulla oli suurenmoinen etuoikeus nähdä niin läheltä kuin mahdollista, kuinka hän oppi puhumaan, juoksemaan ja kuivaksi. Sain olla vieressä, kun hän hoksasi potkupyöräilyn salat. Olla nostamassa pystyyn kerta toisensa jälkeen, kun kävimme ensimmäistä kertaa … Read more
Väestöliitto on herättellyt tällä viikolla keskustelua isien perhevapaista, erityisesti työelämän näkökulmasta. Pyysivät minuakin kertomaan havaintojani. Olenhan nauttinut perhevapaista kolmen perillisen myötä yhteensä lähes neljä vuotta. Kahden eri työnantajan duunista. Isien perhevapaista puhuttaessa kaikki tiivistyy mielestäni siihen, että lapsella on oikeus koti-isään. Haluan myös, että lapseni oppivat, että kotona voi olla yhtä hyvin isä tai äiti. … Read more
Pohdiskelin hiljattain, että irtisanoutuisinko hoitovapaan päätteeksi, jotta voisin olla lasten kanssa kotona vielä nuorimman täytettyä kolme. Yhtenä perusteluna tavoitteelle mainitsin sen, että alle kouluikäisten ei tarvitsisi mennä päiväkotiin. No, tästähän nousi keskustelua. Odotetusti. Muutama kyseli Instagramin viestillä ihailtavan suoraan, että miksi näemme päivähoidon mörkönä. Lupasin perustella, joten täältä kajahtaa. View this post on Instagram A … Read more
Pakko se on tunnustaa. Vaikka sain kesäkuun alussa kolmatta kertaa ylennyksen koti-isäksi, en aivan muistanut millaisiin saappaisiin astuin. Paradoksaalista, että moni tuttu asia on päässyt yllättämään. 1. Kuinka hyvä konsti koti-isyys on naisten huomion saamiseksi! Keskellä arkipäivää lasten kanssa kaupassa olevaa isää jäävät kuitenkin porisuttamaan vain reilusti mummoikäiset naiset, joiden ruuhkavuosiaikana normi oli, että miehet … Read more
“Piip! Onneksi olkoon – saavutit päivän tavoitteesi”, Polarin sykemittarin aktiivisuusmittaus ilmoittaa, kun kiskon taaperolle kurahaalaria päälle. Kello on paria tuntia vaille Pikku Kakkonen. “Bäää-ää”, ilmoittaa puolestaan taapero, kun peukalo ei tule kunnolla haalarin hihan lävitse. Jaa, tämä itkukohan se oli päivän tavoite, hymähdän itsekseni. Haalari päälle, puuvillaa kaulaan ja päähän. Bootsit jalkaan. Itselle sama setti … Read more
Ekaluokkalainen on rättiväsynyt. Se heijastuu jo muutenkin väsyneeseen perheeseen. Viikonloppu ei tällä hetkellä tunnu riittävän viikosta toipumiseen. Ei siis ihme, että sana syysloma kuulostaa juuri nyt seireenien laululta. Esikoulu oli esikoisellemme raskasta. Ilmiö on jatkunut ekaluokalla. Häly, aikaiset heräämiset, jatkuvat sosiaaliset tilanteet ja paljon uutta – vaativa kvartetti aikuisellekin. Ei ihme, että väsyttää. Harmillisesti väsymys … Read more
1)Liikuntaa saa huomaamatta. Istuminen on myrkkyä. Joku sanoo sen jopa tappavan. Oletko nähnyt pienten lasten vanhempaa, joka joutaisi istumaan? En minäkään. Kotona lapsia hoitava tuleekin liikkuneeksi päivän aikana melkoisesti. Lihasten kannalta taapero ja kahvakuula eivät eroa toisistaan. 2)Ulos ja luontoon pääsee joka päivä parhaaseen aikaan. Ei vain illalla töiden jälkeen. Tätä arvostan kuin suomalaisia Nobel-voittajia … Read more
Puolitoistavuotias juoksee pienen kotimme pisimmässä käytävässä niin kauas minusta kuin suinkin pystyy. Tai juoksee ja juoksee – ehkä pitäisi sanoa, että horjuu nopein ja varmoin askelin. Istun lattialla ja ihailen tyttöä. Tuollainen aivan omien liikkumistaitojen ylärajoilla tapahtuva “juokseminen” on luultavasti maailman toiseksi sympaattisin tapa liikkua. Jep, sympaattisimpia ovat ne ensimmäiset kunnon askeleet. Vaikka olen ollut … Read more
Työelämän sanotaan olevan dyynaamista. Toistellaan, että käytössä on parhaat käytännöt ja viimeisimmät menetelmät. Päätin kokeilla, miten kahdeksan töistä tuttua juttua toimii koti-isyydessä. 1)Ison kihon vierailu Työpaikalla olen oppinut, että ennen ison kihon vierailua siivotaan ja vähän täpistäänkin. Koululta tuli tiedote, että kihoja taas liikkeellä. Minua alkoi heti jännittää koko vatsalla – oikein useampia kihoja! Puunasin … Read more
Tänään se tapahtui: “I’m on family care leave. Back in the office December 2019. Have a nice time! Cheers, Tuomas” Sähköpostin automaattista poissaoloviestiä iltapäivällä näpytellessäni fiilis oli outo. Suorastaan epätodellinen. Nopeamman viisarin pyörähdyksen päässä odotti unelma – puolitoista vuotta kotona lasten kanssa. Samaan aikaan riemua kuitenkin laveerasi jonkinlainen harmitus: mielenkiintoiset hommat jäivät kesken. Mielessä kävi, … Read more