Tänään se tapahtui: “I’m on family care leave. Back in the office December 2019. Have a nice time! Cheers, Tuomas”
Sähköpostin automaattista poissaoloviestiä iltapäivällä näpytellessäni fiilis oli outo. Suorastaan epätodellinen.
Nopeamman viisarin pyörähdyksen päässä odotti unelma – puolitoista vuotta kotona lasten kanssa. Samaan aikaan riemua kuitenkin laveerasi jonkinlainen harmitus: mielenkiintoiset hommat jäivät kesken. Mielessä kävi, että noin pitkän vapaan aikana useampikin työkaveri saattaa vaihtaa hommia. Ja sitten vielä epävarmuuden väristys siitä, että onko vuosikymmenen lopulla enää työpaikkaa johon palata.
Tällaisin tuntein on mennyt jo pari viikkoa. En ole oikein tiennyt kuinka fiiliksiä kuvaisi, mutta eilen eskarin kevätjuhlassa sen ymmärsin. Tunnelma on ollut viime aikoina kuin lapsuuden ja nuoruuden keväinä, kouluvuoden viimeisinä päivinä.
Muistatko kevätjuhlan ja lukuvuoden viimeisen päivän tunnelman? Siinä sekoittuu viimeinkin koittavan kesän vapaus, johon varjon heittää tieto siitä, ettei kesän aikana näe paljon kavereita. Ja mietteet siitä, muuttaako joku kaveri kesäloman aikana pois. Syksyyn tuntuu olevan aikaa puoli ihmiselämää.
Työpaikan alaovella kasvoja huuhtoi kesäaurinko. Kotimatkan hymyilin ja mietin kesä- ja heinäkuuta. Kotona keskimmäinen huusi minut nähdessään: loma-loma-loma-loma!
Tuntui hyvältä. Tästä se alkaa. Ensin loma ja sitten koti-isyys!
ps. Tämän päivän tunnepitoisuuutta ei ainakaan vähentänyt aamu, kun vein pojan viimeistä kertaa eskariin. Haikeus ja vapaus olivat siinäkin vahvasti läsnä.
Nautihan ajasta. Se menee äkkiä. Itsellä taas heinäkuussa paluu töihin reilun kolmen vuoden hoitovapaan jälkeen. Mulla tunteina pelko siitä, että ossaako sitä enää mitään töissä tehdäkään 😄 Toisaalta tuntuu hyvältä palata toisten aikuisten pariin.
Olipa mukava, että kommentoit!
Tarkoitus olisi nauttia, vaikka tiedossa onkin, että kaikki päivät eivät ole hunajaa. Eivät tosin elämässä yleensäkään.
Onhan kolme vuotta pitkä aika, mutta uskonpa, että aika nopeasti pääset takaisin kärryille. Aikuismaailman haasteet ja keskustelut sekä lämmin kahvi ovat mukavia juttuja 🙂 Mutta nauttikaahan kesästä ennen kuin työelämä kutsuu!
Varmasti outo fiilis, mutta kyllä se siitä. Aika menee kuitenkin nopeasti lasten kanssa ja pian huomaatkin olevasi taas työpaikalla. Mukavaa kesää teille 🙂
Kiitos kommentistasi! Kyllähän se juuri noim menee – yllättävän pian joutuu etsimään henkilökortin ja avaimet kätköstä. Siis hukasta. Rentoa kesää perheellenne!
Onnittelut rohkeasta valinnasta. Ei varmasti tarvitse katua. Työt eivät maailmasta lopu, ne aina järjestyvät. Ja turha sanoakaan: lapsuus on aina liian nopeasti ohi. Toivotan sinulle mielenkiintoisia ja touhukkaita päiviä lasten kanssa.
Kiitos kommentista ja tsempistä! Noinhan se on, pikkulapsiaika menee törkeän nopeasti, eikä työmaa oikeasti kaadu tai nouse menestykseen yhden työntekijän takia. Minulla on ollut se onni, että esimies on ymmärtänyt ratkaisut todella hyvin.
Touhukkaita, siis elämänmakuisia, päiviä on varmasti luvassa!
Hyvää kesää sinulle ja perheellesi!
Se jännittää ja sitä iloitsee samaan aikaan 🙂 Nauti ajasta, palaat niin pian ettet huomaa olleesi poissa 🙂
Kiitos kommentistasi! Kyllä minä pelkään, että liian nopeasti se tuokin pätkä lopulta menee. Ja kyllä, nautin!