Blogi siitä, miksi lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä!
Syksy alkoi tänä vuonna keskiviikkona. Sillä syksyhän se on, kun koulujen pihat täyttyvät. Kesästä syksyyn yhdessä yössä. Meille syksy kantoi kaksi isoa muutosta. Nuorimman hoitolaitos pääsi mukaan kaksivuotisen esikoulun kokeiluun. 2016 syntynyt aloitti siis viskarieskarin. Tai jos häneltä itseltään kysyy niin pelkän eskarin. 2014 syntynyt puolestaan asteli ylpeänä ja innokkaana ykköselle. Aattoiltana jännittää Ekaluokan alkamisen … Read more
Ei siitä ole kuin rapia vuosi, kun mietimme varsin vakavissamme, pitäisikö tytön ohittaa eskari ja mennä vuotta aikaisemmin ekaluokalle. Ajatuksen kivijalkana oli se, että muksu on kognitiivisesti varsin taitava. Hän olisi pärjännyt ykkösellä. Emme kuitenkaan lähteneet navigoimaan eskarin ohituskaistalle. Päätimme pysyä virallisella koulutiellä pääasiassa kahdesta syystä: näimme esikoulun tärkeänä kaverisuhteiden luomisen kannalta ja toisaalta halusimme, … Read more
Sinä ja joukko esikoulukavereitasi keinutte eskarin pihan hämähäkkikiikussa. Muutama ykkös-kakkosluokkalainen tulee paikalle ja käydään lyhyen ytimekäs keskustelu: – Päästäkää meidät siihen, koululaiset vaativat. – Ei päästetä, vastaatte. – Päästäkää. Eskarit ovat tyhmiä. Eskarit eivät tiedä mitään, koululaiset jatkavat. – Tietääpäs! Miten niin ei tiedä? kysyt. – No, paljonko on kymmenen kertaa kymmenen, koululainen heittää. – … Read more
“Minä EN mene hoitoon”, totesi nuorimmaisemme pari viikkoa ennen h-hetkeä jokaiselle, joka hoksasi tiedustella miltä päiväkodin aloittaminen tuntuu. Viestiä ryyditti hänelle tyypillinen pieni puuskahdus kera jalan polkaisun. Ennakkoasetelmaan suhteutettuna alku on sujunut paremmin kuin hyvin. Tai oikeastaan kyseessä ei ole alku, vaan enemmänkin speksimäinen “omstart – lisää pysyvyyttä!” Tyttöhän ehti käydä päiväkotia vuodenvaihteesta pari kuukautta … Read more
Suunnitelmalle meinasi käydä kuin tyypilliselle veikkausvoitolle: kovat odotukset, mutta ei realisoitumista. Olimme puhuneet eskarinsa aloittavan keskimmäisen kanssa pitkään, että kesällä 2020 on hänen ja jomman kumman vanhemman Helsingin reissun aika. Aivan kuten esikoisella aikanaan. Sitten tuli virus-joka-jääköön-nimeämättä. Lapsi ymmärsi kiitettävän hyvin, kun aloimme vaimon kanssa puhua, että suunnitelma siirtyy mitä todennäköisemmin seuraavaan kesään. Mutta kas: … Read more
Meillä on erikoinen tapa saunassa(kin): lapsille pitää esittää kysymyksiä. Tyypillisiä ovat esimerkiksi “ihmisen osat” eli missä on kantapää, missä on lapaluu, missä on päkiä. Tai riimit: hiihtoon tarvitaan latu, autolle parempi on… Viime aikoina myös aritmetiikka on ollut suosiossa. Kakkosluokkalaisen väistellessä kyyristellen juuri luotuja löylyjä, kuusivuotias on kommentoinut väliin: “Mullekin kertotauluja. Kakkosta ja kolmosta.” Ja … Read more
Herään yöllä vaimeaan tyttöjen huoneesta kuuluvaan kutsuun: “Iskä!” Konkoilen kerrossängyn viereen. Yläkerrassa on pissahätä. Vessassa kysyn: ”Ehditkö kauan kysellä minua? Huusit niin hiljaa, etten välttämättä herännyt ensimmäiseen, enkä vielä toiseenkaan kertaan.” ”Aika monesti. Kuulin, kun sisko pyöri alasängyssä. En huutanut lujempaa, ettei se olisi herännyt!” tyttöni vastaa. Käsien pesun jälkeen rutistan muksua ja mietin: miten … Read more
Kolme- ja viisivuotiaamme ovat nauttineet päiväkodin tarjoamista palveluista kuukauden. Viikottain tiistaista torstaihin. Tässä seitsemän havaintoa päiväkotiarjesta. 1)Päiväkodin ovi käy aamulla lapsia naulakoita kohti luotsiessani tiuhaan. Olen hämmentynyt, että läheskään kaikki aikuiset eivät tervehdi toisiaan. Olenko niuho, jos oletan, että samassa veneessä olevat samoja kihoja pelkäävät ihmiset tervehtivät toisiaan? Kyllä en ole. 2)Päiväkotiaamuina herätään takkuisina seitsemältä … Read more
Tiedätkö missä suomalaisessa sanassa on vain yksi konsonantti, mutta seitsemän vokaalia? Entä muistatko keskustelu kahdella kirjaimella -klassikon: “Kokoo koko kokko, Kokko!” “Koko kokkoko?” “Koko kokko!” Tällaiset kielelliset leikittelyt ovat minulle ja vaimolleni mieluisia kuin katkottomat yöunet. Rakastamme suomen kieltä. Ei ihme, että lapsemme ovat osoittaneet kiinnostusta kirjaimia ja sanoja kohtaan jo muutaman vuoden iässä. Merkitystä … Read more
Kävimme viisivuotiaan kanssa huhtikuun alussa puheterapeutin toimistolla etsimässä puheesta hukassa olevia R- ja S-kirjaimia. Parissa kuukaudessa on tapahtunut mielestäni hämmentävän paljon! Nostan jo tässä vaiheessa terveyskeskuksen puheterapeutille hattua: hän osasi neuvoa asiat meille niin, että kotiharjoittelu on tuottanut nopeasti tulosta. Kuten tuoreeltaan kerroin, saimme kotiläksyiksi aimo nipun harjoituksia. Logopedi saatteli harjoitukset matkaan sanoin: “Lyhyitä harjoituksia … Read more