Sinä – seitsemänvuotiaamme

Sinä ja joukko esikoulukavereitasi keinutte eskarin pihan hämähäkkikiikussa. Muutama ykkös-kakkosluokkalainen tulee paikalle ja käydään lyhyen ytimekäs keskustelu:

– Päästäkää meidät siihen, koululaiset vaativat.

– Ei päästetä, vastaatte.

– Päästäkää. Eskarit ovat tyhmiä. Eskarit eivät tiedä mitään, koululaiset jatkavat.

– Tietääpäs! Miten niin ei tiedä? kysyt.

– No, paljonko on kymmenen kertaa kymmenen, koululainen heittää.

– Sata! Mutta paljonko on yhdeksän kertaa yhdeksän? vastaat.

– Öö, öö, öö, koululaiset hämmentyvät.

– Se on 81. Me keinumme nyt, vastaat.

Koululaiset suuntaavat muualle.

Kertotaulujen (1-5, 9-10) osaaminen on vain yksi esimerkki huikeista taidoistasi. Luet ja kirjoitat sujuvasti, piirrät hyvin, uit 25-metrisen altaan pysähtymättä… Sinulla on ollut onni opetella ja oppia isoveljesi vanavedessä, mutta ilman minkäänmoisia ulkoisia paineita.

Veljesi on iso esikuvasi (vaikka itse käytätkin serkkutytön kanssa veljestäsi sanaa fani). Yhteiset leikit ovat harvinaisia, mutta toteutuessaan suurta herkkua. Monet kiinnostuksen kohteesi kuten Among us, Aku Ankka ja Harry Potter kuitenkin kumpuavat suoraan esikuvasi elämästä.

Jos yhteiset puuhat isoveljen kanssa ovatkin harvinaisia, pikkusiskon kanssa ne ovat jokapäiväisiä. Tykkäätte molemmat piirtää, leikkiä nukeilla ja kotista, rakentaa majoja. Vanhempana näen, että keskimmäisen asema on kolmilapsisessa perheessä vänkä: siinä missä sinä katsot vanhempaa veljeäsi ihaillen, pikkusiskosi fanittaa sinua. Aina et kuitenkaan osaa ottaa imarteluna sitä, että sisko haluaa tehdä kaiken samoin kuin sinä. Ymmärrän.

Sisarusten ja vanhempien lisäksi eskarivuosi on tuonut elämääsi joukon tärkeitä kavereita. Se on mahtavaa, sillä kaverisuhteiden syntyminen ja sosiaalisten taitojen karttuminen on vanhemman näkökulmasta esikouluvuotesi tärkein asia. Ilmaiseksi nuo asiat eivät kuitenkaan ole tulleet, vaan kanssasi on puhuttu niin kotona kuin eskarissakin, millaista on hyvä kaveruus ja mitä kaveruus vaatii.

Täyttäessäsi seitsemän uskallan kuitenkin sanoa, että sinulla on sekä kavereita että itsetuntoa. Se on hyvä lähtökohta, kun kompassin nuoli kääntyy kohti koulua!

Toisaalta eskarivuosi on hieman piilottanut ilmiömäistä empatiakykyäsi. En ole varma, onko se huono vai hyvä juttu. Ehkä olet ohuesti huomannut, että kaikkia maailman murheita ei voi kantaa ja osaat pitää paremmin puolesi. Toisaalta: siskosi on aamulla kipeänä, sinulla on edelleen kiire piirtää parane pian -kortti ennen kuin lähdet edes eskariin.

Sinä syöt kaikkea ja tykkäätkin useimmista ruuista. Pidät Hay day -pelistä, Näin meillä -ohjelmasta, matikasta, pyöräilystä, Legoista, Cluedosta ja monesta muusta jutusta. Jos saisit yhden toiveen, uskoisin sinun käyttävän sen hetkeäkään miettimättä oman huoneen saamiseen.

Vuorokausirytmisi on sangen vakiintunut. Nukahdat kahdeksan jälkeen, kun aikuinen kömpii viereesi yläsänkyysi. Nukut erittäin rauhallisesti ja heräät seitsemän maissa.

Vielä pitää mainita, että olet kova ottamaan löylyä saunassa.

Kaikki kiteytyy kuitenkin sanoihin, jotka kuulet suustani joka ikinen ilta: olet tärkeä ja rakas!

Näin kirjoittelin tytöstäni vuosi sitten.