Blogi siitä, miksi lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä!
Minä huomaan sen, vaikken sitä vielä itsellenikään myönnä. Vauhti kiihtyy. Vauhti, jolla olet siirtymässä kodin piiristä kaveripiiriin. Se on toki paitsi luonnollista, myös hienoa. Mutta samaan aikaan se on haikeaa, jopa pelottavaa. Sen siirtymän takia nieleskelen melkein päivittäin: onko itsetuntosi tarpeeksi vahva kohdataksesi avaran maailman kurjemmat puolet? Ja toisaalta – mitä voisin tehdä, että valmiutesi … Read more
Viime pääsiäisenä lapsikolmikkomme istui keittiössämme virpomisreissun jälkeen saaliinjaossa. Kaksi ja puolivuotias kuopuksemme oli mukana keskustelussa täysivaltaisesesti – hän ei todellakaan halunnut Ryhmä Hau -munaa, vaan Kinderin. Taapero siis tiesi, että suosikkihahmoilla verhotut munat olivat selkeästi huonompia kuin vitsajuhlan klassikot. Havahduin siihen, että esikoisen kohdalla olimme pitkään tarkkoja sokerittomuudesta. Iässä, jossa kuopus tunnisti pääsiäismunien erot, esikoisen … Read more
Harrastustoiveistaan puhuva lapsi on kuin kansalaisopiston opinto-ohjelma: jalkapallo, kokkikerho, jääkiekko, tanssi, kamppailulajit, tubettaminen… Vuosi sitten kerroin esikoisen harrastusvalintojen ahdistavan minua. Pääasiassa juuri siksi, että toiveet vaihtelivat päivästä toiseen kuin syksyiset säät. Puoli vuotta myöhemmin hänen toivelistansa supistui niin paljon, että kuskasimme hänet jalkapallokentän laidalle. Se harrastus tuotti hymyä yllättävän lyhyen aikaa. Sitten mollisointuja alkoi hiipiä … Read more
Keväällä hän teki aurinkolasien kadottamisen ennätyksen. Hukassa neljä kertaa viikossa. Silloin hän oli ekaluokkalainen. Sama tavaroista huolehtimisen osaaminen on jatkunut läpi kesän. Viime viikolla nykyinen kakkosluokkalainen huomasi, että potkulauta on jossakin. Hetken mietinnän jälkeen syttyi lamppu: “Se jäi varmaan kaverille muutama päivä sitten!” Sieltä löytyi! Olen ihmetellyt paljon, kuinka leväperäisesti koulutiensä alussa oleva voi huolehtia … Read more
Esikoisemme on ykkösellä. “Mikä oli parasta päivässä”, olen kysellyt häneltä säännöllisesti syksystä lähtien. Useimmiten olen saanut vastaukseksi, että “välitunnit”. Yhtä usein olen ollut hieman pettynyt vastaukseen. Hiljattain suhtautumiseni kääntyi hetkessä päälaelleen. Nyt ajattelen, että välitunti on paras mahdollinen vastaus! Kun poika hehkutti välitunteja, saatoin jatkaa toteamalla, että tarkoitin parasta oppitunneista. Että oliko matikka kivaa tai … Read more
Koputan kämppämme terassin ovea. Ekaluokkalainen pelaa oven toisella puolella tabletilla ja reagoi tömistykseen kuin kuuro koira ilotulitteisiin. TÖMPS – rukkaseni iskeytyy huomattavasti lujempaa ovenkarmiin. Ei muutoksia reaktiossa. Tömps – tömps – tömps! Jykevä sarja oven lasiin. Oven lämpimämmällä puolella ilmekään ei värähdä. “Mitä ihmettä?” hämmästelen mukanani oleville kahdelle nuoremmalle tenavalle, joista toisella on vuosisadan vessahätä. (Kuvaa … Read more
Esikoinen oppi muodostamaan lauseita parivuotiaana. Silloin aloin ymmärtää hänen puhettaan ihan kunnolla. Siihen saakka jouduin kommentoimaan usein tyyliin: “Iskä ei nyt ihan ymmärrä. Voisitko näyttää mitä tarkoitat tai yrittää sanoa jotenkin toisin?” Kului viisi vuotta. Poika meni ensimmäiselle luokalle. Ja yhtäkkiä huomasin, että olemme jälleen tilanteessa, jossa joudun sanomaan hänelle: “En nyt ihan ymmärrä. Mitä … Read more
Seitsemänvuotias on kirjoittanut joulupukin toivelistaan yhdeksi kohdaksi “risuja”. Kysyn, että miksi ihmeessä. Vastaus tulee kuin siltä kuuluisalta rohdotusliikkeen hyllyltä: “Kyllä niistä jotakin rakentelee!” Ilta on hieman liian pitkällä siihen nähden, että neljävee valvoo yhä. Uniaika on mennyt ohi ja vilkkaus saanut vallan. Pötköttelemme vierekkäin (eli nukutan väärin), kun tyttö keksii vielä varman tavan siirtää hiljaisuutta: … Read more
Vuosi sitten kirjoitin, että alan kanssasi ymmärtää ensimmäistä kertaa, mitä tarkoittaa että lapsi on yhtä aikaa iso ja pieni. Nyt tiedän sen jo varsin hyvin. “Kaapo! Ei voisi vähempää kiinnostaa!” huudahdat uhoten iltavillissä, mutta hakeudut kuitenkin hetken kuluttua kainaloon väistämään pimeyttä. Yhdessä hetkessä et pysty pidättelemään pettymystäsi, vaan se purkautuu suoranaisena raivona. Seuraavassa hetkessä kykenet … Read more
Monessa asiassa ensimmäinen kerta tallentuu mieleen pysyvästi, tahtoipa tai ei. Yleensä tähän liittyy vielä se, että hieman vanhemmat tutut ovat puhuneet asiasta jo vuosia aiemmin. Isotellen, kärjistäen ja päivitellen. Ehkä vähän pelotellenkin. Kaverisynttäreiden järjestäminen on juuri tällainen asia! Tällä viikolla pääsimme vaimoni kanssa kokemaan kaverisynttäreiden vetovastuun ensimmäistä kertaa. Maineensa veroinen juttu! Näinkö tämä menee -fiilis … Read more