Virpominen – kerjäämistä vai haikailtua yhteisöllisyyttä?

Olen nostellut ajatusvaakani kuppeihin viime päivinä virpomisen eri puolia. Asetellut plussia ja miinuksia samalla, kun olemme tenavien kanssa valmistautuneet tulevaan sunnuntaihin risuja hakemalla, niitä koristelemalla, lorua opettelemalla ja Viisi villiä Virtasta -kirjasarjan virpomisesta kertovaa osaa lukemalla. Kerroin kaksi vuotta sitten, että en aikaisemmin oikein osannut ajatella, että virpomisen voisi nähdä kerjäämisenä. Parin vuoden aikana olen … Read more Virpominen – kerjäämistä vai haikailtua yhteisöllisyyttä?

Firman pikkujouluissa jälleen överit

Koti-isän palkanmaksaja on Kela. Olen odottanut sieltä kutsua firman pikkujouluihin. Ei ole kuulunut. Päätimme järjestää itse ja omakustanteisesti. Niinhän se menee monessa työpaikassa nykyään. Omakustanteisuudesta huolimatta pikkujoulumme olivat parhaat, joissa olen moneen vuoteen ollut! Saattoi johtua siitä, että minulla oli järjestelytoimikunnassa diktaattorin asema. Tai siitä, että en ole moneen vuoteen käynyt muissa pikkujouluissa. Vaimo ja … Read more Firman pikkujouluissa jälleen överit

Joulumme isoin stressi – missä vietämme vuoden suurinta juhlaa

Lahjat, ruuat, pukki, kuusi, siivoamiset, kortit, koristelut, haudoillakäynnit, valot… Joulu on varmasti hyvä verenpainelääkkeiden myynninedistäjä. Meillä suurin vääntö, kiharaisimmat keskustelut ja pahin stressikin liittyvät siihen, missä joulun viettäisimme. En ole juurikaan jouluihminen. Kuten en juhannus-, vappu-, uusivuosi- tai ruotsalaisuudenpäivä-ihminenkään. Hengitän joulua toki lasten kautta syvemmin kuin muita juhlia, mutta henkilökohtaisesti joulu edustaa minulle hieman kärjistäen … Read more Joulumme isoin stressi – missä vietämme vuoden suurinta juhlaa

Liikaa luukkuja – joulukalentereissa mopo on karannut

Melkein neljäsataa grammaa suklaata. 24 pientä kirjaa tai läpeensä muovista minifiguuria. 500 Lego-palikkaa… Joulukalenterit ovat paisuneet viime vuosina tahdilla, jolle pärjää vain Suomen valtion velka. Hyvän maun raja on ylitetty ajat sitten. Järkevyydestä puhumattakaan. Syitä kalenterinärästykselleni on monia. Eniten poltetta aiheuttaa se, että mielestäni kalenterin pitäisi olla “aamukampa”, jolla lasketaan öitä vuoden odotetuimpaan päivään? Isoimmista … Read more Liikaa luukkuja – joulukalentereissa mopo on karannut

Miksi minua hävettää pyytää isompaa lahjaa lapselleni?

Kummilapsen äiti teki sen! Sen, mitä mieleni on tehnyt jo monen juhlan alla. Hän loi ennen synttäreitä WhatsApp-ryhmän juhlakalun läheisistä ja tuuttasi ryhmään viestin: “Poika ei muusta puhukaan kuin isosta Minecraft-Lego-sarjasta, voisitteko harkita kimppalahjaa?” Viestin luettuamme heitimme vaimon kanssa ylävitoset – lahja-asia ratkesi minuutissa. Lisäksi saatoimme olla varmoja, että herra kuusvee saisi meiltä ilokihinää aiheuttavan … Read more Miksi minua hävettää pyytää isompaa lahjaa lapselleni?

Se eka kerta – kaverisynttärit

Monessa asiassa ensimmäinen kerta tallentuu mieleen pysyvästi, tahtoipa tai ei. Yleensä tähän liittyy vielä se, että hieman vanhemmat tutut ovat puhuneet asiasta jo vuosia aiemmin. Isotellen, kärjistäen ja päivitellen. Ehkä vähän pelotellenkin. Kaverisynttäreiden järjestäminen on juuri tällainen asia! Tällä viikolla pääsimme vaimoni kanssa kokemaan kaverisynttäreiden vetovastuun ensimmäistä kertaa. Maineensa veroinen juttu! Näinkö tämä menee -fiilis … Read more Se eka kerta – kaverisynttärit

Onnistuneeseen isänpäivään ei tarvitse euroja

Aikuisten toisilleen ostamat lahjat ovat ajan, rahan ja aivokapasiteetin haaskaamista. Varsinkin, jos puhutaan tavaralahjoista. Aikuinen ostaa mitä tarvitsee ja mitä haluaa. Ei siihen tarvitse toisen aikuisen luuloja tai intuitiota. Liian usein aikuisten toisilleen ostamien tavaralahjojen kohtalona on odottaa päivää, jolloin lahjasta kehtaa hankkiutua eroon. Näin pohdin isänpäivän iltana kaksi vuotta sitten. Ja niin se vain … Read more Onnistuneeseen isänpäivään ei tarvitse euroja

Isäkin herkistyi äitienpäivätouhotuksesta

Lapset tekivät ensimmäiset äitienpäivälahjat jo viikkoja sitten ja eilistä toukokuun toista sunnuntaita edeltävä viikko sisälsi paljon normaalia enemmän supatusta. Tenavamme ovat vielä sen verran pieniä, että heidän sipinäsalaisuutensa ovat kovin hellyttäviä. Nelivuotias kyseli äidiltään, että miten äiti kirjoitetaan ja tuli sen jälkeen supattamaan korvaani, että äidille ei missään nimessä saa kertoa, että hän kirjoittaa äitienpäiväkorttia! … Read more Isäkin herkistyi äitienpäivätouhotuksesta

Vaimo parka – teimme äitienpäivälahjan itse

Käsityöstimme äitienpäivälahjan tenavien kanssa. Ostimme pojan kanssa tuollaisen leningin, tunikan, tatongan, paidan, teltan, mikä lie. Siinä on solmu edessä. Näyttää vähän sidotulta napatyngältä. Sopii äitienpäivälahjaan. Sitten painoimme asuun kolmen lapsen kädenjäljet. Ja toiseen laitaan tekstin, jossa on ajatusta, mutta ei ulkonäköä. Siinä mielessä se muistuttaa tekemistä koordinoinutta isähahmoa. Tee itse -lahja on ajatuksena aina kaunis. … Read more Vaimo parka – teimme äitienpäivälahjan itse

Sinä, nelivuotiaamme

Pyöräilet. Tunnet suurimman osan kirjaimista ja kirjoitat oman nimesi lisäksi sisarustesi nimet oikein. Hallitset numerot pariinkymmeneen. Rakennat satapalaisen palapelin tai City-sarjan Lego-paketin yhdeltä istumalta. Piirrät ja leikkaat taitavasti. Osaat lauluja oikeilla sanoilla luultavasti enemmän kuin isäsi. Taitosi saavat minut tuntemaan ylpeyttä joka päivä. Samoin puheliaisuutesi. Vaikka R,S ja D eivät vielä olekaan saapuneet Puolasta puheeseesi, … Read more Sinä, nelivuotiaamme