Viime pääsiäisenä lapsikolmikkomme istui keittiössämme virpomisreissun jälkeen saaliinjaossa. Kaksi ja puolivuotias kuopuksemme oli mukana keskustelussa täysivaltaisesesti – hän ei todellakaan halunnut Ryhmä Hau -munaa, vaan Kinderin.
Taapero siis tiesi, että suosikkihahmoilla verhotut munat olivat selkeästi huonompia kuin vitsajuhlan klassikot. Havahduin siihen, että esikoisen kohdalla olimme pitkään tarkkoja sokerittomuudesta. Iässä, jossa kuopus tunnisti pääsiäismunien erot, esikoisen läsnäollessa pystyi syömään vaniljajäätelöä – kunhan vain annosteli hänen kuppiinsa raejuustoa!
Kolmas lapsi saa ainakin meidän perheessämme lähes kaiken huomattavasti aikaisemmin kuin esikoinen. Tämä koskee makean lisäksi esimerkiksi liikkuvan kuvan katsomista, pikku-Legoja, suhteellisen vapaata ulkoilua…
Erinomainen esimerkki ovat myös sakset. Kun esikoinen tutusteli saksiin, olin lähes neuroottisesti apuna. Kuopus on napannut sakset sisarustensa askarteluhommista ties kuinka nuorena ja opetellut niiden käyttämistä varsin vapaasti (joskin valvotusti). Jännä, että vajaan kolmen iässä hän leikkaa jo ihan mallikkaasti.
Toiselta, ja varsinkin kolmannelta, tulee kuitenkin vaadittua myös ei-niin-mukavia asioita aikaisemmin kuin esikoiselta. Välillä suoraan sanottuna unohdan, että kuopus on vieläkin alle kolmevuotias. Niin hyvin hän on oppinut isompien lasten edesottamuksia seuratessaan esimerkiksi vessahommat, pukemisen ja leluilla vuorottelun.
Kauppareissu on malliesimerkki. Esikoinen mahtoi istua viittä vaille kolmevuotiaana vielä tukevasti kärryissä. Kuopuksemme sen sijaan pääasiassa kävelee kauppareissut ja osallistuu jo tavaroiden keräämiseenkin. Esikoisen kohdalla en olisi voinut kuvitellakaan sanovani aamupäivän tyhjässä hehtaarimarketissa, että “haepa kahvipaketti, iskä menee lastaamaan maitoja kärryyn.”
Palataanpa vielä pääsiäiseen. Virpomisrientoon kiteytyy aika paljon esikoisen ja kuopuksen elämän eroista. Nuorempi tunnisti karkkien erot, mutta oli jo kaksivuotiaana “tienaamassa” karkkejaan. Nuorempi lapsi saa aikaisemmin, mutta häneltä myös vaaditaan aikaisemmin.
Seuraatko jo arkeamme Instagramissa? Ellet, niin tervetuloa mukaan. Varsinkin storyissa on kiillottamatonta materiaalia päivittäin.
Meillä on vain kaksi lasta, mutta tunnistan silti ilmiön. Juuri eilen vedin taas hirveät kilarit kun en saanut 2,5v:tä millään ilveellä osallistumaan lelujen siivoamiseen, vaan pisti koko homman vain hulinaksi. Siinä tilanteen jälkeen huonoa omaatuntoa potiessani aloin miettiä, että vaadittiinko oikeasti ikinä esikoiselta kaksivuotiaana, että pitää siivota lelut ilman ilman että äiti on vieressä nostamassa joka lelua yhdessä laatikkoon? No ei todellakaan vaadittu.
Sama juttu noiden karkkien kanssa. Esikoista niiltä “suojeltiin” niin hartaasti, ja kuopus viettää onnellisesti karkkipäivää oman irtokarkkisäkkinsä kanssa. Sakset on edelleen tiukan vartioinnin alla, koska kuopus on joka kerta ne vahingossa käsiin saatuaan livahtanut saksimaan jotain kiellettyä. Esikoisella ei olis käynyt mielessäkään. Mutta hän ei myöskään ollut ikinä yksin missään, vaan aikuisen piti olla aina vieressä. Eikä se ollut aikuisten puolelta tullut päätös.
Pikkulegojen ja hamahelmien kanssa en myöskään pelkää että se niitä nenäänsä tai kurkkuunsa tunkisi, mutta onpa keksinyt järjestää hamahelmisateen huoneessaan, kun esikoinen jätti hamahelmet levälleen ulos juostessaan. Siinä en erityisesti taaskaan kiitellyt kumpaakaan, vaikka täysin odotettavaa käytöstä sekä 6v:lta, että 2v:lta. Jotenkin sitä kuitenkin typerästi odottaa siltä nuoremmalta samaa mitä on tottunut odottamaan siltä vanhemmalta. Mitä ei tosiaankaan odottanut siltä vanhemmalta silloin kun se oli tuon nuoremman ikäinen.
Iso kiitos kommentistasi! Ihanhan tässä niska kipeytyi, niin paljon nyökyttelin havaintojasi lukiessani. Tämä lauseesi kiteyttää asian toisen puolen niin hyvin: “Jotenkin sitä kuitenkin typerästi odottaa siltä nuoremmalta samaa mitä on tottunut odottamaan siltä vanhemmalta.”
Mukavaa alkutalven jatkoa teille!