Ekaluokkalainen on rättiväsynyt. Se heijastuu jo muutenkin väsyneeseen perheeseen. Viikonloppu ei tällä hetkellä tunnu riittävän viikosta toipumiseen. Ei siis ihme, että sana syysloma kuulostaa juuri nyt seireenien laululta.
Esikoulu oli esikoisellemme raskasta. Ilmiö on jatkunut ekaluokalla. Häly, aikaiset heräämiset, jatkuvat sosiaaliset tilanteet ja paljon uutta – vaativa kvartetti aikuisellekin. Ei ihme, että väsyttää.
Harmillisesti väsymys on näkynyt viime viikkoina kotona käytöksenä, joka on johtanut takahampaideni ennenaikaiseen eroosioon. Huomion hakeminen kiroilemalla, nimittelemällä ja suorastaan räyhäämällä on pistänyt puremaan hammasta.
Eikä huono käytös ole ollut väsymyksen ainoa oire. Poitsin oma-aloitteisuus kaikkeen tekemiseen on ollut tasolla, johon olen törmännyt aiemmin vain Neuvostoliiton suurkolhooseista lukiessani. Mikään ei ole koulupäivän jälkeen kiinnostanut, ellei vanhemmista jompi kumpi ole ollut mukana.
Naskalin kunniaksi on sanottava, että hän on huomannut väsymyksensä myös itse. Hän on halunnut pitää kaverittomia päiviä todeten, että “olen väsynyt, haluan olla vain kotona.”
Käyttäytymisen suitsiminen ja ykkösluokkalaisen ohjelmatoimistona oleminen on tietenkin vienyt aikaa. Ja se aika on ensisijaisesti pois siitä, miksi ylipäätään olen kotona, yksiveen ja neljäveen kanssa olemisesta.
Enkä todellakaan voi väittää, ettei kirosanaräp ja nimittelyjazz olisi kiristänyt koti-isän hermojani. Sekin näkyy myös pikkusiskoille. He väsyvät välillisesti isoveljen väsymykseen. Ymmärrän heitä.
Koti-isyyteen liittyen pitää tehdä myös tunnustus. Olin ohuesti unohtanut, kuinka kuormittavaa jatkuva valmiustilassa oleminen ja kokoaikainen kaiken keskeytyminen on 24/7-muodossa tarjoiltuna. Välillä todellakin tekisi mieli puuskahtaa: “Kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja – please hold!”
Ja edelleenkin on niin, etten malta mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan.
Olen kuullut useammastakin suusta, että kouluissa sekä opet että oppilaat ovat syyslomaa ennen loppu, kaput, finito. Kun edellekirjoitetut jutut punoo yhteen, voi vain todeta, että kyllä toivotetaan syysloma sydämellisesti tervetulleeksi myös kotona!
Isäkuukausien väsynyttä läppää voi seurata Facebookissa, Instagramissa ja blogit.fi-palvelussa.
Meillä eskarilaisen/koululaisen arkiväsymykseen auttaa syliaika. Vaikka on jo niin iso ettei usein pyydä päästä syliin niin sylissä tai kainalossa oleskelu vaikka lukemista kuunnellen yleensä muuttaa itkevän kiukkupussin normaaliksi.
Kiitos kommentista! Joo, eiväthän tuon ikäiset enää syliin jatkuvasti halua. Mukava kuulla, että rauha löytyy tuolla tavalla. Meillä junnu ei missään tapauksessa halua, että kosketaan mitenkään, jos riehu on päällä. Tilanteen taivuttua tulee kylläkin sitten usein sylittelemään.