Kahdeksan koti-isyyden positiivista juttua, jotka eivät liity lapsiin

1)Liikuntaa saa huomaamatta. Istuminen on myrkkyä. Joku sanoo sen jopa tappavan. Oletko nähnyt pienten lasten vanhempaa, joka joutaisi istumaan? En minäkään. Kotona lapsia hoitava tuleekin liikkuneeksi päivän aikana melkoisesti. Lihasten kannalta taapero ja kahvakuula eivät eroa toisistaan. 2)Ulos ja luontoon pääsee joka päivä parhaaseen aikaan. Ei vain illalla töiden jälkeen. Tätä arvostan kuin suomalaisia Nobel-voittajia … Read more

“Puhu johdolle” ja seitsemän muuta työelämästä tuttua teesiä koti-isyyden testissä

Työelämän sanotaan olevan dyynaamista. Toistellaan, että käytössä on parhaat käytännöt ja viimeisimmät menetelmät. Päätin kokeilla, miten kahdeksan töistä tuttua juttua toimii koti-isyydessä. 1)Ison kihon vierailu Työpaikalla olen oppinut, että ennen ison kihon vierailua siivotaan ja vähän täpistäänkin. Koululta tuli tiedote, että kihoja taas liikkeellä. Minua alkoi heti jännittää koko vatsalla – oikein useampia kihoja! Puunasin … Read more

Esikoinen aloittaa ekaluokan – isästä se tuntuu hypyltä Niagaran putoukseen

Hiljalleen ne ovat pesiytyneet meille. Ensin tuli kyniä ja kumeja. Sitten uusia vaatteita. Tällä viikolla tuolinkarmille ilmestyi reppu. Eilen lapsi esitteli erittäin ylpeänä NY-lippistä. Koululaisen tavaroita. Esikoisen kouluun varustaminen. Jälleen yksi metataski, jonka vaimo on hoitanut sataprosenttisesti. Minulle on jäänyt aikaa fiilistellä, miltä tuntuu, kun vanhin lapsi lähtee ykköselle. Ylpeys ja haikeus. Niistä tunteideni letti … Read more

Kahden viikon reissu pojan kanssa – lähteminen oli yllättävän vaikeaa

Esikoisemme ensirääkäisyn aikoihin matkustin töiden takia 40-50 päivää vuodessa. Se on tahti, jossa työn pakkaaminen lentolaukkuun tuntuu vielä mukavalta, vaikka työmatkat ovatkin aina raskaita. Pojan neljän ensimmäisen elinkuukauden aikana olin reissussa kaksi parin viikon jaksoa. Se on hirvittävän pitkä aika noin pienen ihmisen elämässä. Liioittelematta voi sanoa, että kotona odotti matkan aikana muuttunut perillinen. Työmatkoille … Read more

Lapsi menee ekalle – mitä minun isänä pitää opetella kesän aikana

Esikoisemme aloittaa syksyllä ykkösellä. Meille vanhemmille on kerrottu useampaan otteeseen, mitä lapsen kannattaa opetella kesän aikana. Vaatimukset eivät ole järkälemäisiä: oma nimi pitäisi osata kirjoittaa, vähän malttia olla, omista tavaroista suurinpiirtein huolehtia… Onneksi myös siitä on puhuttu, mitä vanhemman kannattaa opetella suvivirren ja syksyn ensimmäisen aamunavauksen välisenä aikana. Pitäisi esimerkiksi opetella voittamaan lautapeleissä, sillä lapset … Read more

Miltä tuntuu lähteä puoleksitoista vuodeksi pois työpaikalta?

Tänään se tapahtui: “I’m on family care leave. Back in the office December 2019. Have a nice time! Cheers, Tuomas” Sähköpostin automaattista poissaoloviestiä iltapäivällä näpytellessäni fiilis oli outo. Suorastaan epätodellinen. Nopeamman viisarin pyörähdyksen päässä odotti unelma – puolitoista vuotta kotona lasten kanssa. Samaan aikaan riemua kuitenkin laveerasi jonkinlainen harmitus: mielenkiintoiset hommat jäivät kesken. Mielessä kävi, … Read more

Mikä kotivanhemmuudessa niin viehättää?

En ole erityisemmin päiviä laskenut. Mutta näin meidän kesken voin kertoa, että 11 päivää jäljellä ennen puolentoista vuoden koti-isyyttä. Totta puhuakseni minun on todella vaikea peitellä innostustani kotiin jäämisen suhteen. Koko aikaa en enää jaksakaan, sillä alitajunta pumppaa tietoisuuteen päivittäin uusia juttuja, joita haluan lasten kanssa kotona tehdä. Kuvasuunnistusta, pyöräkärryttelyä, muovailuvahoja, perhekerhoa, aamupäivän ulkoilua, muistipeliä, … Read more

Tuntui pahalta, kun ei kelvannut omalle lapselleen

Kymmenkuinen nukkuu pinnasängyssään puolitoista metriä sydämestäni paapuuriin. Oma tajuntani seilaa unen ja valveen pehmeässä ristiaallokossa. Juuri, kun unen lempeä aalto on hyökynyt ylitseni, tajuntani valtaa sumutorven ulina. Oikeasti kyseessä ei tietenkään ole sumutorvi, vaan johonkin minulle vieraaseen maininkiin herännyt vauva, joka ilmaisee huonon mielensä ainoalla osaamallaan tavalla. Itku ei lakkaa tassuttelemalla eikä laulamalla, joten nostan … Read more

Jos lapsissa olisi undo, klikkaisinko?

Kuinka usein lasten hankkiminen kaduttaakaan!? Jos elämässä olisi lapset peruva undo, tarttuisinko mahdollisuuteen vapisevin mutta määrätietoisin käsin? Tällaisia mietin iltana muutamana. Pöydällä olleet tanskalaiset muovipalat kiinnostivat enemmän kuin suomalaisessa syyskesässä tuleentuneen viljan, maidon ja suolan seos lautasella. Sitä paitsi puuron päällä oli vääriä marjoja. Lusikan varressa oli Ms. Niisku. Olisi pitänyt olla Muumipeikko. Yövaatteet olivat … Read more

Eskarivuosi aloitti myös isän vieroituksen

“Viisivuotiaana poikasi pitää sinua kuninkaana, viisitoistavuotiaana mulkkuna!” Ex-pomon kommentti esikoisemme syntymän jälkeen on jäänyt mieleeni. Olin tullut pojan isäksi pari kuukautta aikaisemmin. Virke oli osa jutustelua, jossa pohdimme isän ja lapsen ihmissuhteen rakentumista. Kärjistetty näkemys pitänee sisällään enemmän kuin pelkän totuuden siemenen. Näihin saakka olen saanut nauttia monessa mielessä kuninkaan asemasta. Toki pahimmat uhmaiän angstit … Read more