Pituus ja leveys ovat edeltävään versioon verrattuna kasvaneet. Tekniikkaa ja sen myötä ominaisuuksia on enemmän. Uutuuden erottaa selvästi aikaisemman sukupolven edustajasta. Myös hinnan osalta.
Kyseessä ei ole autolehden kuvaus kahdeksanteenkymmenenteen sukupolveen ehtineestä Toyota Corollasta. Automaailmasta tutut vakiokommentit kuvaavat kuitenkin oivallisesti Oulun uutta HopLopia, joka avautui viime viikolla Limingantullissa. Uutuuden lanseerausta edelsi vanhan, eli Kaakkurin HopLopin ovien sulkeminen jo hieman aiemmin.
HopLop Limingantulli näyttää ennen kaikkea kiinnostavalta ja jossain määrin myös erityisen tyylikkäältä: Pallomeren pohjassa on hitaasti väriään vaihtavat valot, joiden ansiosta läpikuultavat pallot loistavat houkuttelevina. Kiipeilysiilojen alimmainen taso tuo etäisesti mieleen kulttielokuva Matrixin. Toimii!
Sisäleikkipuiston sydämeksi on rakennettu iso tulivuori, jota HopLopin tavaramerkki eli moniulotteinen sokkelo kehystää. Ikävä kyllä uudenkaan HopLopin sokkelossa aikuinen ei mahdu etenemään suorana seisoen. Keski-ikäistyvä ahteri ei kuitenkaan juuttunut kertaakaan kiinni mihinkään rakoon, kuten kävi muutamaan otteeseen Kaakkurissa.
Parasta sokkelossa on seikkailun ohella se, että sieltä löytyy roppakaupalla pieniä kivoja yllätyksiä: rengasliukumäki tekee mutkan, pelikentät on nostettu toiseen kerrokseen, sokkelosta vapaaseen tilaan pilkistäviä “muovikupuja” on vaikka kuinka paljon, nurkassa on rakennus, jonka seinät voi “muurata”, vaahtomuovipallotykkejä on kolmessa kerroksessa, samaisille palloille löytyy ilmavirtoja joissa pallot leijuvat…
Vasta liikkumaan oppineille näytti olevan varsinaisen ison temmellyskentän vieressä pienempi energianpurkualue. Siihen tutustuminen jäi meillä vilkaisuun, mutta silmäyksen perusteella tekemistä oli muun muassa miniliukumäkien, pienen sokkelon ja pallomeren muodossa.
Kritiikin viinin nuolet osuvat poleteilla toimiviin vermeisiin. Peruspelien lisäksi erillistä maksua kärttää keskeisellä paikalla oleva komea autorata. Tenavien on vaikea hahmottaa, mikä peli on ilmainen (niitäkin seassa on) ja mihin taas tarvitaan aikuisten taskulla käymistä.
Ravintola sen sijaan kerää ainakin menunsa perusteella kiitosta. Tarjolla on amerikkalaishenkisen murkinan lisäksi esimerkiksi salaatteja ja dippivihanneksia.
Kempeleen Leo’s leikkimaa (Isäkuukausien arvio täällä) ehti pitää muutaman kuukauden hallussaan Oulun alueen sisäleikkipuistojen mestaruusvyötä. HopLopin uusi versio vetää pelin kovaksi. Leo on isompi ja selkeämpi, mutta HopLop monipuolisempi ja sokkelollaan enemmän seikkailua tarjoava.
Kumpaan veisin omat tenavani mieluummin?
HopLop on monipuolisempi, Leo selkeämpi. Kääntäisin vankkurin Leoa kohden, jos haluaisin pitää jälkikasvuni edesottamuksia silmällä lattialla käyskennellen. Leossa tilaa on enemmän, eivätkä tenavat pääse sokkelossa helposti hukkaan, vaikka aikuinen ei mukana kirmaakkaan. HopLop olisi valintani, mikäli olen kyseisenä päivänä valmis konttaamaan ja juoksemaan sokkelossa mukana. Ja valmis selittämään, miksi kaikki vermeet eivät ole käytettävissä rannekkeella.
ps. HopLopin rannekkeeseen on rakennettu äärimmäisen ovela ja melkoisen inhottava markkinointikikka. Rannekkeessa on koodi, jolla voi voittaa jotain firman verkkosivuilta. Koodin tarkistaminen vaatii kuitenkin sähköpostimarkkinointiluvan antamisen. Jos ja kun ehtii kertoa perillisille, että katsotaanpa voitettiinko jotain, on varsin vaikeaa olla antamatta sähköpostiosoitettaan kaupalliseen käyttöön, vaikka niin haluaisikin tehdä.
Saimme pääsyliput HopLopiin blogin kautta.