Mansikan kilohinta tuntuu tänä kesänä ohittaneet sisäfileen kilohinnan. Vaikka mansikka on onnistuakseen kovaa työtä vaativa suomalaisen viljelijän tuottama herkku, totesimme vaimon kanssa, että meiltä jää marjat tänä kesänä ostamatta. Päätimme panostaa mustikkaan, jota tuntui vaimon kotiseudulla olevan paikoitellen niin, että karhuja on nähty useiden vuosien taukojen jälkeen useammallakin kankaalla.
Viimepäivät ovat siis kuluneet mustikoita poimien ja varsinkin perkaten. Tenavatkin kävivät pari kertaa metsässä. Pojalla poimimisessa on jo tolkkua, mutta tytön tarmo menee vielä ymmärrettävästi siihen, että pysyisi pystyssä varpujen seassa.
Saimme pitää anoppilan suunnassa tukikohtanamme appivanhempien mökkiä. Se on vähemmän yllätteän järven rannassa. Lapset hihkuivat, kun pääsivät uimaan ja tuntuihan se kieltämättä itsestäkin paarmojen ateriana olemisen jälkeen suhteellisen arvostettavalta.
 |
| Tytön kommentti viiden minuutin veneilyn jälkeen: “Haluan tabletin!” |
Mummi ja pappa touhusivat paljon penskojen kanssa. Pääsimme siis yhdessäkin ruokkimaan paarmoja.
Mustikkaa kertyi loppujen lopuksi pakastimeen lastemme painoa vastaava määrä. Hymyilyttää!
 |
| Lasten isomummo päästi langan kehräämisensä välissä tenavat kokeilemaan rukin polkemista. Mielenkiintoa riitti yllättävänkin pitkäksi aikaa. |
ps. Yksi ilon aihe kesäisiin päiviin löytyy pojan suusta. Siellä on viime aikoina alkanut viihtyä mustikan lisäksi myös S. Vielä välillä t ja s tulevat peräkkäin tyyliin mutsikka, mutta suurimmassa osassa sanoista s suhahtaa oikein ja oikeisiin kohtiin. Myös R:stä on alkanut kuulua viitteitä, kun poika pärisyttää kieltään jonkin moottorin ääntä matkien. Hyvä näin!
 |
| Kliseisten Alppi-kuvien jälkeen kliseinen Suomi-kuva. En osaa sanoa, kumpi on komeampi maisema. |