Isänpäivän askeleet

Pojun palttiarallaa viimeinen ääneenlausuttu miete eilen illalla: “Iskä, sun pitää nukkua huomenna pitkään. Meidän pitää leipoa!”

Tänään oli siis se päivä, kun isä saa olla keskiössä, vaikka eihän ole isää ilman naista ja lapsia. Aivan leipomusten päättymiseen saakka en “nukkunut”, mutta laulu, paketti ja kortit toimitettiin vuoteeseen:

Tyttö on iässä, jossa haluaa tehdä tismalleen samat hommat kuin poikakin. Ei siis ihme, että kortteja oli kaksi 🙂

Paketista kääriytyi muun muassa coolein T-paita ikinä!

Aamupäivän isänpäiväseremonioiden, papoille soittamisen ja päivälatauksen jälkeen saimme kylään tuttavapariskunnan. Alunperin tarkoitus oli mennä pizzeriaan “treffeille” poikamme ehdotuksesta, mutta heidän ajatuksestaan tapasimme meillä. Se oli hyvä veto. Ravintolakäynnit nassikoiden kanssa kun  tahtovat muuttua kiemurteluksi ruokahalun talttumisen jälkeen. Ja pizzaakin saatiin, kun vieraat tulivat känkkylän kautta.

Erilaisen tästä isänpäivästä teki perheemme “15 sekuntia julkisuudessa”, kun Ilta-Sanomat julkaisi meistä jutun isänpäiväliitteessä. Sen verran harvinaista tuollainen on, että lehti piti käydä eilen ostamassa jo ennen aamupalaa! On myös ollut mielenkiintoista seurata sekä tuttujen kommentteja että lehden/nettijutun vaikutusta tämän blogin kävijämäärään.

Aluksi emmimme, että lähteäkö mukaan juttuun vai ei. Päädyimme kuitenkin nopeasti johtopäätökseen, että parempi katua tehtyjä kuin tekemättömiä asioita.

Itse jutunteko oli vähän huvittava aikataulultaan. Palasin keskiviikkona kolmen vuorokauden Etelä-Suomen humputtelureissulta (kavereiden tapaamista, uusi Bondin James, Prodigyn keikka, pyöräliikkeessä pojoilua ja Suomen valokuvataiteen museon Pimiö-näyttely). Toimittaja ja kuvaaja pimputtivat ovikelloa varttitunti kotiinsaapumisen jälkeen.

Mielenkiintoinen kokemus kaikenkaikkiaan tuo lehtihomma.

Isänpäivän iltaan mahtui vielä yksi sykähdyttävä hetki. Tyttö oli ollut sängyssään jo jonkin aikaa hiljaa, kun läksin lähi-Siwaan ostamaan, yllätys – yllätys, Ilta-Sanomia (mummulle). Sanoin ulko-ovelta hei pojalle ja vaimolle, niin niinpähän kuului lasten huoneestakin “hee, hei”!

Perheemme isänpäivätraditio: vaimon (ja lasten) leipoma juustokakku.