Kauppakeskus Zeppelin järjesti tänään näyttävän ilotulituksen. Syystäkin. Laajat parkkipaikat pullistelivat päivällä, kun ihmisillä oli kiire päästä sijoittamaan veronpalautuksensa kai lähinnä Aasian teollisuutta tukemaan.
Ilotulitus taisi olla ensimmäinen niin pojalle kuin tytölle. Koska satoi silkkaa vettä, katselimme shown autosta. Tyttö oli vähän ihmeissään, mutta poika innostui välähdyksistä, rätinästä ja jysähdyksistä oikein kunnolla. Vielä kotimatkallakin hän katseli ikkunoista ulos ja totesi aina välillä: “Tuolla taitaa näkyä vielä yksi raketti!”
Kotona sattui sitten surkuhupaisa tapaus. Olen kirjoittanutkin, että tyttö haluaisi tehdä lähes kaiken kuten veljensä. Monesti se on vanhemman rillien läpi katsoen etu. Flikka esimerkiksi saa jo housut jalkaansa ilman apua (niin halutessaan). Mutta usein yritys päättyy pettymysitkuun, kun taidot eivät vielä riitä.
Ilotulitusreissun jälkeen pettymysitkun aihe oli kuitenkin sellainen, että omaa nauruaan sai estää ihan tosissaan hörähtämästä ilmoille. Poika kurvasi heti eteisestä WC:hen sammuttamaan hiirien tulipaloa. Tyttö riisui housunsa ja seisoi toisessa WC:ssä hyvin tomerasti pöntön edessä. Kun yritimme vaimon kanssa vuorotellen nostaa häntä Idolle vaipan poistamisen jälkeen, niin eihän siitä mitään tullut. Tyttö halusi tehdä lirinsä seisaaltaan! Ei juuri auttanut selittää, että se ei oikein onnistu tytöillä. Itku päättyi vasta, kun huomion sai ohjattua täysin muualle vessahommista.
Meillä on viimeaikoina ollut yökylässä enemmän ja vähemmän flunssapöpöjä. Kolmas kuuluminen liittyykin kuumemittariin ollen luonteeltaan loppukevennysmäinen: Poika huomasi pöydällä pötköttävän kuumemittarin ja kysyi, että mikä tämä on. Kerroin, että se on mittari, jolla mitataan kuumetta. Poika painoi mittarin otsalleen ja kysyi ihan vilpittömästi: “Ai, näinkö?”