Vastikään viisi kynttilää kakustaan kostealla puhalluksella sammuttaneella tyttärellämme on pari asiaa kadoksissa. Niitä käytetään sellaisissa sanoissa kuin sähköpyörä, marsu, ryystö ja räystäs. Hukassa ovat är ja äs.
Täydellinen ajoitus puheterapeuttikäynnille
Esikoisella oli viisivuotisneuvolassaan täysin sama tilanne. Silloinen neukkutäti neuvoi viisaasti, että konsonantit kannattaisi yrittää ottaa haltuun ennen eskaria. Eskarissa on niin paljon opeteltavaa, että äänteiden opettelu saattaisi aiheuttaa ärräpäitä. Tai tässä tapauksessa siis älläpäitä.
Myös tyttären viisivuotisneuvolassa asia nousi esiin. Puheterapeutti kiittelikin aikatauluamme: viisivuotiaalla on yleensä hyvät edellytykset ottaa ärrä ja ässä haltuun.
Terapeutti mainitsi myös, että viisivuotiaalla väärin opittu kielen paikka ei ole vielä painunut liian syvälle lihasmuistiin. Väärästä tavasta tuottaa äänne on siis helpompi opetella pois ennemmin kuin myöhemmin. Huojentavaa, sillä tyttäremme on ajoittain suhauttanut ässän, mutta kielen päätä hampaiden välissä suhauttaen!
Logopedi sanoi senkin, että tyttäremme tilanne on lapsiperheissä yleistä kuin koiran omistaminen: “Näin puhuvia lapsia on päiväkodit pullollaan!”
Mitä puheterapiassa tehdään?
Pitää korostaa, että kävimme terapiassa (toistaiseksi) vain kerran. Vajaan tunnin istunnon agenda oli suoraviivainen.
Aluksi terapeutti kuunteli lapsen puhetta. Ja katsoi häkellyttävän keskittyneesti lapsen suuta!
Seuraavaksi ammattilainen tutki lapsen kielen liikettä peilin edessä. Lipomisjäsen piti esimerkiksi kuljettaa suun laidasta toiseen niin, ettei leuka liikkunut. Tässä lapsellamme oli vaikeuksia. Terapeutti selitti, että kielen ja leuan liikkeet eivät ole vielä täysin eriytyneet.
Ärrän ja ässän kannalta on olennaista, että leuka pysyy paikallaan, kun kieli liikkuu. Jos leuka liikkuu mukana, aikuisenkin puhe muuttuu muotoon, jollaista kuulee viikonloppuiltaisin kaupungin keskustassa.
Konsonanttien ääntymistä tutkittiin niin ikään peilin edessä. Terapeutti selitti lapselle, miten äänne oikeasti pitäisi suhauttaa, sihauttaa, päristää ja täristää.
Ennen muihin harjoituksiin siirtymistä tehtiin myös testi, jossa lapsen piti kertoa onko terapeutin sanomissa sanoissa ässä tai ärrä. Hiiri – on. Lentokone – ei. Sitruuna – joo. Leijona – ei. Etana – ei. Kirahvi – joo…
Tästä osiosta viisvee sai seitsemän ja lisänumeron oikein. Ääntämisen ensimmäinen edellytys on kuulemma, että lapsi huomaa missä sanoissa tarvittava konsonantti ylipäätään esiintyy. Käy järkeen.
Loppuaika käytiinkin läpi erilaisia harjoituksia kotona tehtäväksi.
Kotiläksyjä tuli – paljon
Kotitehtävien läpikäynnin jälkeen olikin loppukättelyn aika. Kotihoito-ohje oli vanhemmille paljon vastuuta sysäävä: muutaman minuutin harjoitustuokioita päivittäin useampia. Aluksi kannattaa keskittyä ehkä vain toiseen äänteeseen.
“Huh! No, milloinkas tullaan kertausharjoituksiin, jos edistymistä ei tapahdu?” kysyin vielä.
Kiirettä ei kuulemma ole, mutta jos selkeää edistymistä ei ole tapahtunut säännöllisestä päivittäisestä harjoittelusta huolimatta viidessä kuukaudessa, niin olisi syytä varata uusi aika.
Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa tuskin voi välttyä asiaan liittyviltä päivityksiltä lähiviikkoina. Tervetuloa seuraamaan!