Vielä ennen syyslomaa Suomen kahden parhaan perhelomakohteen mainitseminen oli helppoa. Nyt on vaikeampaa, sillä Tampere havittelee mielikuvissamme paikkaa Kalajoen ja pääkaupunkiseudun rinnalta.
Ikaalisten kylpyläkokemusten jälkeen ajoimme Suomen Manchesteriin. Kaupunkiin, joka ei ole onnistunut vakuuttamaan minua eikä vaimoa, kun olemme turismoineet siellä ilman lapsia. Mutta lapsiperheelle Tampere hymyili kuin lelukuvaston joulupukki näihin aikoihin vuodesta.
Yle tarjoaa silloin tällöin mahdollisuuden tutustua firman toimintaan Tohlopissa. Tunnin kierros oli vaikuttava. Mieleen jäi esimerkiksi se, että syylomalla purkitettiin Pikku Kakkosen joulupäivää ja, että TV-kamera maksaa noin satatonnia. Puvustamossa oli hienossa järjestyksessä kaikkea päällepantavaa kaikilta viime vuosikymmeniltä. Ja yhdessä nurkassa kaikki Ransun käyttämät puvut.
Nimipäiväonnitteluiden Touhon pienuus pääsi yllättämään. Hahmo on oikeasti arviolta 15-senttimetrinen! Isoimman TV-studion (opas taisi käyttää sanaa “lattian”) katossa roikkui yli sata valaisinta ja studion jykevät rekvisiittakoivut olivat oikeasti putken ympärille liimattua tuohta.
Jos ajatus TV-ruudun toisella puolella piipahtamisesta kihelmöi, kannattaa googlata sanaparilla “Yle visiitti”. Piipahduksia järjestetään myös Pasilassa.
Lasten kulttuurikeskus Rullasta totesin Instagram-tarinassani, että jos meidän nurkilla olisi vastaava paikka, tietäisin mistä meidät päivisin löytäisi: askartelua, näytelmäleikkimahdollisuuksia, taidenäyttely jossa sai koskea kaikkeen… Hieman eri tilanteessa olisin myös arvostanut Rullasta löytynyttä tilaa omien eväiden syömiseen.
Ja se museokeskus Vapriikki! Emme kylläkään ehtineet käydä kuin pelimuseossa, mutta esimerkiksi jääkiekko- ja nukkemuseo kuulostivat mielenkiintoisilta. Pelimuseon näyttely oli koottu lapsiperheen mieleisesti – vähän vitriineitä, paljon kokeiltavaa. Veikkaan, että lähes jokainen ysärin lapsi muistaa Hugo-puhelinpelin. Esimerkiksi sitä pääsi kokeilemaan viimeinkin itse! Lisäksi 70-, 80- ja 90-luvun henkeen sisustetut huoneet nostattivat mieleen enemmän nostalgiaa kuin mikään muu pitkään aikaan.
Vapriikkiin liittyen vinkki: kännykkään ladattavan Tampere-sovelluksen kautta sai kaksi aikuisten lippua yhden hinnalla.
Omintakeinen pupukahvila (virallisesti 3D crush cafe) oli lasten mieleen. Neljän euron pääsymaksulla pääsi paijaamaan kuutta pupua pariksikymmeneksi minuutiksi. Lapsille ensimmäinen kerta, kun saivat oikein kunnolla rapsutella kaneja. Tenavat kirjaimellisesti hihkuivat innosta. Pääsymaksun sai kuitattua herkuttelemalla kahvia ja pullaa vähintään vastaavalla summalla, joten käytännössä pupukokemus sisältyi kahvittelun hintaan.
Itse jäin ihmettelemään, kuinka mukavalta Tampere näytti vanhoine rakennuksineen ja vesistöineen. Seikka, johon en ole erityisemmin kiinnittänyt aikaisemmin huomiota. Luultavasti havainnosta pitäisi kiittää lapsia: heidän kanssaan reissatessa menemisen rytmi on aivan eri kuin aikuisporukalla. Tenavien kanssa kiinnittää huomiota aivan eri asioihin. Siksikin muksujen kanssa on mukava reissata.
Olimme tehneet kotiläksymme huolella. Tekemistä olisi ollut paria päivää pidemmäksi aikaa. Pikku Kakkosen puiston, kissakahvilan, Poliisimuseon, Muumi-museon, Pyynikin näkötornin munkkikahvien, Amurin museokorttelin ja Sorsapuiston leikkikentän kutsu jäi kaikumaan korviin. Ja Tampere on kuulemma teatterikaupunkikin, josta olisi ollut suhteellisen helppo löytää sitäkin viihdettä myös lapsiperheen makuun.
Voi Tampere, minkä teit!
Joko seuraat Isäkuukausien Instagramia? Siellä arkea värittävät matkailu ja ulkoilu.
Me vierailimme viime kesänä lasten (4v ja 2v) kanssa Tampereelle. Se oli myös meidän ensi kokemuksemme Tampereesta. Me keskityimme puistoihin; Sorsapuisto (ihan ykkönen), Pikku kakkosen puisto (tokaks paras) ja Emil Aaltosen puisto. Sorsapuiston vieressä oleva Tamperetalo tarjosi maittavan lounaan. Mutta ihan YKKÖNEN oli Herra Hakkaraisen Talo Sastamalassa. Tämän takia oikeastaan halusinkin kommentoida. Vinkkinä siis tulevia reissuja ajatellen Herra Hakkaraisen Talo. Tampereelta pääsee junalla alle tunnissa pienellä rahalla Sastamalaan. Rautatieasemalta jaksaa kyllä talolle kävellä ja ainakin meidän lapset tykkäsi. Myös Sastamalassa lounaspaikka löytyy ihan vierestä.
Anteeksi, kylläpä tähän vastaaminen venähti!
Nuo puistot olivat meilläkin mielessä, mutta aika loppui kesken. Mutta hyvä kuulla, että Sorsapuisto on parempi kuin Pikku Kakkosen. Palaamme varmaan joku kerta Tampereelle ja silloin jompi kumpi varmaan pitää testata.
Iso kiitos Herra Hakkaraisen talo -vihjeestä. Tuo kuulostaa hyvältä! Sastamala jää myös matkan varrelle, jos meiltä päin ajelee Turkuun (esimerkiksi Tukholman valojen kiilto silmissä). Painan Mr. Hakkaraisen talon nimen mieleen! Toivottavasti pääsemme joku kerta käymään.