Isäkuukaudet-live: Haastattelussa juuri konttaamaan oppinut

Juuri saamiemme tietojen mukaan Isäkuukausien nuorin tähti konttaa! Paikalla on blogisti, joka on saanut lyhyeen haastatteluun konttaamisen aloittaneen. Vauva ei aio järjestää tiedotustilaisuutta, joten välitämme konttaamisen jalon taidon oppineen tytön kommentit suorana ja sensuroimattomana.

Aloitetaan urheilutoimittajien peruskurssin tärkeimmällä: miltä nyt tuntuu?

Onhan tämä siistiä! Olen ryöminyt useamman kuukauden pitkin kämppää ja oppinut muun muassa, että keittiön pöydän alta löytää näppärästi välipalaa. Uskon, että konttaamisen myötä pääsen tutkimaan neliöitä yhä tarkemmin ja ehdin esimerkiksi auki jääneestä kuistin ovesta ulos aikaisempaa nopeammin.

Rehellisesti sanottuna harmittaakin. Etenen edelleen ryömimällä sujuvammin kuin tällä hehkutusta saaneella konttaamisella.

Miten olet harjoitellut tätä varten?

Olen noussut konttausasentoon jo pitkään. Pääasiassa päivisin, mutta myös öisin. Siinä sitten olen nytkytellyt edestakaisin. Välillä olen myös pyllähtänyt istuvaan asentoon, mistä minua on kovasti kehuttu.

Mikä yllätti konttaamisen opettelussa?

Oikeastaan kaksi asiaa. Ensinnäkin se, kuinka kauan kesti hiffata, että käsiä ja jalkoja pitää siirrellä vuorotellen, eikä yhtä aikaa kuten tähän saakka olen yrittänyt. Positiivisena yllätyksenä koin sen, että varsinkin sisareni on näyttänyt minulle konttaamisen mallia lähes päivittäin. Joskus myös isäni, mutta siitä ei kuulemma tarvitse puhua.

Näin isoon asiaan keskittyminen on varmaan vaatinut myös uhrauksia?

Niinhän se on. Puklaamista olen vähentänyt paljon ja leikkimatto myytiin kokonaan pois, kun en enää ehtinyt panostaa sen käyttämiseen.

Oletko keskittynyt viime aikoina pelkästään konttaamiseen vai onko muitakin juttuja tulossa?

Ylöspäin kasvavan mieli. Olen pyrkinyt nousemaan polviseisontaan esimerkiksi sopivia laatikoita vasten. Se sujuu jo hyvin. Vanhemmat tosin sabotoivat osan treenistä laskemalla sänkyni pohjaa alaspäin. Tein asiasta illalla protestinkin, mutta se ei mennyt läpi.

Sormiruokailua olen treenaillut paljon. Se sujuu jo niin, että neuvolassa väläytin pinsettiotetta molemmilla käsillä. Pitkä matka on tultu kiinteiden aloituksesta. Tuota otetta on kätevä käyttää kyllä muuhunkin kuin ruokaan. Välillä sukseni ovat kuitenkin ristissä valmentajieni kanssa juurikin pinsettiotteen takia. He eivät hyväksy, kun pinsetöin lattialta esimerkiksi kiviä suuhuni. Mielestäni kivet käyvät harjoituksesta siinä missä herne-maissi-paprikatkin.

Ja niin, olihan meillä vastikään korkeanpaikan leiri, jossa keskityttiin menestyksekkäästi yöelämään ilman baarikäyntejä.

Olen myös opetellut perhekerhojen klassikkolaulua Laa-laata niin, että osaan jo käännellä käsiä oikeassa kohdassa. Hyvällä tuulella ollessani annan ylävitosen aikuiselle, joka sitä kinuaa toistelemalla läpy-sanaa käsi ojossa. Vilkutuskin sujuu.

Lisätään nyt vielä listaan tavaroiden tiputtelu käsistä varsinkin ruokapöydässä ja Xylitol-pastillien vaatiminen ruokailun jälkeen. Kiirettä siis pitää.

Mitä seuraavaksi?

Toistaiseksi mennään näillä. Teen edelleen parhaani ja katsotaan mihin se riittää. Tiivis yhteistyö valmentajieni kanssa joka tapauksessa jatkuu, eikä seuravaihdoksia ole tulossa.

Ps. Isäkuukausien Facebook-sivussa on vielä tilaa, mitä tulee tilaajiin.

Leave a Comment