Toinen auto on perheellemme kuin norovirus. Yritämme välttää kaikin keinoin. Noro tyhjentää elimistön, toinen auto tilin (listasinkin aikanaan yhden auton politiikan erääksi keinoksi, jolla perhe pärjää yli viisi vuotta yhdellä palkalla). Eikä rahanmeno ole edes pahinta. Kuvottavin ajatus toisessa autossa on sen vaatima huolenpito. Katsastukset, huollot, lämpöroikat, renkaiden vaihdot – ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja vaikka kuinka huolehtisi, joku kaunis pakkasaamu perheen pikku kakkonen kuulostaisi liian väsyneeltä käynnistyäkseen.
Tähän asti olemme pärjänneet yhdellä autolla mainiosti, koska lapset ovat olleet kotihoidossa. Elokuun 10. päivä muuttaa kuitenkin arkeamme radikaalisti. Esikoisen eskaritaipaleen alkaminen tarkoittaa myös sitä, että perheessä on päivittäin kaksi kodin ulkopuolelle suuntaavaa.
Työmatkani on parikymmentä kilometriä suuntaansa. Eskarilaisen taival kymmenesosa siitä. Mutta eskarilainen ei tietenkään voi jolkottaa tai pyöräillä yksin. Kun olen töissä, eskarilaista saattaa vaimon ja kahden nuoremman lapsen muodostama lauma.
Perustat: aamuhoito, etätyö, pyöräily/bussailu töihin
Yhteen helpotukseen jo myönnyimme. Tilasimme poitsille aamuhoidon. Hän siis pääsee eskaritiloihin hengailemaan jo vaikka 6.30 ja saa siellä aamupalan. Tässä ajatuksena on tietenkin se, että heivaan pojun töihinsä ennen kuin köryyttelen omaan hoitopaikkaani.
Toinen selkeä helpotus on se, että pystyn tekemään kaksi etäpäivää viikossa. Kristallipallosta ei tarvitse pyyhkiä pölyjä nähdäkseen, että tätä vaihtoehtoa tullaan käyttämään viikottain. Ehkä yritän saada luvan jopa kolmen etäpäivän tekemiseen. Tähän liittyy myös aikomus kimppakyydeistä työkaverin kanssa.
Sanoin jo keväällä vaimolle, että vältämme toisen auton ostamisen niin, että lupaan muulle perheelle auton käyttöön joka päivä. Nauttisin siis itse työmatkapyöräilystä tai tuskailisin bussissa. Tämä on ihan toimiva ajatus, mutta molemmilla matkustustavoilla matka-aika suuntaansa on noin tunti. Ei aiheuta riemun kiljahduksia kotona.
Entäs pyöräkärry tai laatikkopyörä – tarvittaessa sähköavusteisena?
Ainakin alkuun kuljetussamban ja kyyditysrumban perusaskel tulee menemään näin: Vien poitsin ja pyörän eskariin autolla. Vaimo hakee hänet iltapäivällä kahden pienemmän kanssa pyöräkärryllä ja eskarilainen saa siis munamankeloida kotiin omalla pyörällään. Jos kärryn kiskominen alkaa vaatia enemmän reisiä kuin vaimolta löytyy, yhteen talon pyöristä asennetaan sähköavusteisuus. Vaihtoehtoisesti minä ajan pyörällä ja vaimo kuskaa molempiin suuntiin autolla nuorempien lasten kanssa.
Kaikissa pyöräilyyn liittyvissä vaihtoehdoissa on kaksi isoa kysymystä. Entäs kun tulee vettä kuin esteristä? Entäs kun elohopea jäätyy? Toistaiseksi uskomme, että näitä päiviä on niin vähän, että etätyö tai meikäläisen bussailu ratkaisee ongelman.
Pyöräilyyn liittyvä villikortti on sähköavusteinen laatikkopyörä. Siinä lapset pääsisivät pitkälti viimalta (ja sateeltakin) suojaan ja myös eskarilainen mahtuisi huonon pyöräilysään päivinä laatikkoon. Tällaisen hankintahinnalla ostaa kuitenkin jo hellästi pidetyn Toyota Yariksen. Laatikkopyörää ei kuitenkaan tarvitse katsastaa, vakuuttaa, eikä ehkä ihan yhtä usein huollattaakaan. Pitäisi saada laatikkopyörä kokeille viikoksi kylmällä kelillä, niin tietäisi, olisiko tanskalaisten suosimasta kulkupelistä käyttöön myös oikeassa POHJOISmaassa. Lisäksi pitäisi kääntää vaimon ajatusmaailmaa 180 astetta.
Onhan kimppakyydit ja joukkoliikenne
Poitsin eskariryhmä on koottu fiksusti varsin pienellä alueella asuvista loppumattoman energian lähteistä. Auton hankinnan välttelyn kannalta olisi Lotto-voittoon rinnastettava onni ja autuus, jos löytyisi edes yksi perhe, jonka ajatukset ja aikataulut osuisivat yksiin kanssamme. Kimppakyyti. Sana ei koskaan ole kuulostanut yhtä hyvältä. Kimppakyyti. Eikö ole kaunis sana?
Ja onhan se toki joukkoliikennekin. No, se on näillä nurkilla eskarikyyteihin ihan yhtä todellinen kuin Ruokolahden leijona aikanaan.
Loppuun vielä tunnustus. Tai ehkä paremminkin note to self. Emme siis missään tapauksessa halua toista autoa. Ja olemme valmiit venyttämään hermoja ja päivittäisiä rutiineitakin tavoitteen saavuttamiseksi. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että jos kamelin selkä katkeaa ja pihaan ilmestyy kakkos-Corolla, niin en ruoski itseäni verille asian takia. Etukäteen pitää yrittää kaikkensa, mutta jos toinen auto on ainoa toimiva ratkaisu, niin sitten on. Mutta missä sitä edes säilyttää rivarikämpässä, jolla ei ole kuin yksi autopaikka? Mahtuuko Ford Ka vaatehuoneeseen?
Tykkääthän jo Isäkuukausien Facebookista tai seuraat Instagramia? Ellet, niin click vain ja näet uusimmat postaukset tulevaisuudessa suoraan syötteessäsi.
Jos lapsiperheen autoilu kiinnostaa, niin näissä postauksissa on varmasti mielenkiintoisia juttuja:
* Kolme turvaistuinta takapenkille -postaussarja kertoo hävitystä taistelusta tila-auton ostamista vastaan. Postauksissa on myös takaistuinten leveysmittauksia, joiden perusteella voi pähkäillä turvapaikkojen mahtuvuutta eri autojen matkustamoon. Osa 1, osa 2 ja osa 3.
* Tosiaan, hävisimme taistelun tila-autolle. Perheesemme tuli kirpparilta Ford S-Max, johon olemme olleet melko tyytyväisiä.
* Turvakaukalosta turvaistuimeen -postaussarjassa kerron, millaisella vuokaaviolla insinööri valitsee turvaistumen. Ja päätyy kuitenkin penkkiin, joka tulee mukaan ohi prosessin.
Älä ahdistu vielä! 🙂 Itse olen pystynyt opiskelijana pitämään oman pienen Fordini. Bensaan menee joo melkein koko opintotuki kuukaudessa mutta verot ja vakuutukset ei mielestäni ole kamalasti vuodessa tai ainakaan sitä rahanmenoa ei huomaa. Toki se satasen lasku silloin tällöin ahdistaa ja tiukentaa budjettia. Luulen silti että oikean auton osuessa kohdalle se ei syö tiliä niin pahasti kun voisi ajatella. Tsemppiä pohdintoihin!
Kiitti tsempeistä ja kokemusten jakamisesta! On varmasti totta, että vertaan kuluja päässäni tuon nykyisen auton kuluihin, jossa yksin Trafille menee 700 euroa vuodessa. Ja olennaista on varmasti auton hankintahintakin. Kalliin auton hinta putoaa parkkiruudussakin useamman satasen kuussa, mutta jos kakkosauto maksaisi vaikkapa 4000 euroa, niin ei sen hintakaan voi pudota kuin 4000 euroa. Käytäntö neuvoo aikanaan, mutta toistaiseksi yritämme tosiaan välttää kakkosautoa kuin noroa.
Kommetti laatikkopyörän puolesta. Pari vuotta sitten hankimme ensimmäisen laatikkopyörän ja aloimme toimittamaan sillä arken menoja: Kauppareissuja, lasten kuskaamista tarhaan ja ihan vain kaikenlaisia lyhyempi (alle 10km) matkoja. Laatikkopyörän käyttö on todellista luksusta verrattuna pyöräkärryyn. Itseassa laatikkopyörällä on niin kätevää ja mukavaa piipahtaa esimerkiksi lasten kanssa läheisellä hiekkarannalla kesäisin että sitä tulee tehtyä silloinkin kun autolla ei varmasti viitsisi. Kannattaa yrittää hankkia laatikkopyörä vaikka lainaan joksikin aikaa ja kokeilla itse.
Reilu vuosi sitten luovuimme ainoasta autostamme ja laatikkopyörä + muut pyörät ovat olleet pääasillinen kulkuneuvo. Pitemmille reissuille olemme tarvittaessa vuokranneet auton käyttöön. Päiväkotimatkat 2v ja 4v lasten kanssa ja kauppamatkat ovat suoritettu 100% läpi vuoden laatikkopyörällä. Lapset todella pitävät laatikkopyörän kyydissä kulkemisesta ja viihtyvät hyvin. Tuulelta ja sateelta suojaava kuomu pitävät huolen että homma toimii niin sateella kuin pakkasella. Nyt meille on tulossa uusi laatikkopyörä ja tällä kertaa sähköavusteinen. Suurin syy uuteen pyörään on se että se on hieman isompi ja kasvavat lapset mahtuvat siihen paremmin. Uuden pyörän hinnalla hankkisi toki helposti pienen käytyten auton, mutta koko hankinnan tarkoitushan on välttää auton hankkiminen 🙂 Vanha laatikkopyörä tulee jäämään talouteen ensisijaisesti tavaran kuskaamiseen jolloin kauppamatkat ja muut vastaavat tulevat olemaan entistä helpompia.
Jos kakkosauton välttäminen tuntuu suurelta helpotukselta niin omasta kokemuksesta voin sanoa että kokonaan autosta luopuminen se vasta juhlaa on! Toki isommat siirtymiset ja reissut vaativat hieman enemmän suunnittelua, mutta elämisen huolettomuus ja mukavuus ilman autoa mielestäni moninkertaisesti kattavat huonot puolet. Ja tuleehan siitä ihan selvää rahallista hyötyäkin.
Yksi isoa asia itselleni on myös se kuinka lapset oppivat kohtaamaan aivan erilaisen maailman laatikkopyörän kyydissä. Vastaan tulevat ihmiset hymyilevät ja tuntemattomat tulevat avoimesti kiinnostuneena juttelemaan. Muut lapset huutelevat perään että vau mikä hieno pyörä 🙂 Suuri ero mielestäni peltiseinien sisään sulkeutumiseen ja kaikkien kanssakulkijoiden anonyymisyyteen.
Olen melko lailla sanaton. Harvoin, siis todella harvoin, saa blogiin näin perusteltua ja monipuolista kommenttia. Iso kiitos sinulle, että jaksoita naputella!
Tuo laatikkopyörän kokeiluun saaminen viikoksi olisi kyllä mahtava juttu ja mielessä on ollut, että syystalvella pitäisi sitä yrittää. Vaikka vuokrauksen kautta, mikä sekään ei liene aivan yhden puhelinsoiton juttu. Minun on helppo allekirjoittaa monta perusteluasi mielikuvieni perusteella, mutta kyllähän tuo silti pitäisi käytännössä päästä kokeilemaan. Varsinkin, kuten kirjoitit, investointina sähköavusteinen laatikkopyörä on iso. Meillä rivarissa asuvina laatikkopyörän säilytys on yksi kysymysmerkki: taloyhtiössä ei ole pyörävarastoa, eikä pyörä mahdu omaan kylmään varastoon millään. Vaihtoehdoiksi jäisivät joko katoksen askartelu takapihalle tai taivasalla säilyttäminen. Jälkimmäinen ei oikein tunnu vaihtoehdolta. Miten te säilytätte omaanne?
Myös multa ääni laatikkopyörälle, toimii meillä perheen kakkosautona, huvia- ja hyötyä on tullut ajeltua noin 4000km vuodessa. Talvesta tosiaan vielä, että ensin sitä tulee kuskin naamaan kylmä kuin lapsille – kovallakin pakkasella kuitenkin auttaa, kun kuomun alla ei ole viimaa.
Säilytyksestä: sääennusteen näyttäessä pihassa ihan vaan lukittuna ja kuomu paikallaan, jotta pysyy penkki kuivana. Sääennusteen luvatessa huonompaa suojapeite päälle (vinkki: moottoripyörien suojapeitteet on paljon halvempia kuin laatikkopyörien valmistajien omat). Meillä on omakotitalo, niin tietää että kukaan ei kiusallaan ohimennessään vedä suojapeitteitä päältä tms..
Ai niin, jos se toinen auto alkaa houkuttelemaan ja et pääse testaamaan laatikkopyörää, niin osta kuitenkin ensin se laatikkopyörä. Jos ei toimi omiin tarpeisiin, niin vähän ajetun sähköavusteisen laatikkopyörän saa myytyä eteenpäin kohtuullisella hinnalla 🙂
Kunnioitettavat vuosikilometrit mille tahansa pyörälle!
Kiitos, kun kommentoit tuota säilytystä – meidän tapauksessamme pyörä voisi siis luultavimmin yöpyä rivarin takapihalla, tarvittaessa moottoripyörän suojapeitteen alla. Tämä ratkaisisi yhden suurimmista etukäteen ajattelemistani ongelmista – siis sen säilytyspulman.
Veikeä ajatus tuo laatikkopyörän ostaminen ennen autoa 🙂
Meinasitteko pyöräillä kun maa routuu ja tulee lumi maahan??
Ehdottomasti. Oikeastaan lumiaika ei hirvitä, muuta kuin kovimpien pakkasten osalta. Loska-aika sen sijaan vähän närästää jo etukäteen.
Joo, ei talvipyöräily ole mikään hirveä asia niinkuin moni tuntuu luulevan. Nastarenkaat vain alle niin homma toimii kuin kesällä! Ja toki vaatetuksen määrä on oltava lämpöasteikon mukainen eli tuulenpitävät hanskat käteen ja ehkä pipoa kypärän alle jne. Ei yhtään mahdotonta!
Loska-aika tosiaan inhottavinta!
Terveisin Etelä-Suomalainen
Juurikin näin! Ihan en osta tuota “homma toimii kuin kesällä” sanasta sanaan, mutta ajatuksena kyllä. Nastarenkaat, jossain määrin jäykistyvä pyörä (hyvilläkin rasvoilla) ja paksumpi vaatetut aiheuttavat väkisin ainakin meidän perheessämme nopeuksien putoamista. Mutta siinä mielessä homma toimii kuin kesälläkin, että pyörä on täysin käyttökelpoinen peli läpi vuoden! Vaatetusta joutuu miettimään, kuten kirjoitat. Mutta jos lähes päivittäin ajaa, niin keliin kuin keliin osaa valita vaatteet “perstuntumalla”. Tsemppiä talvipyöräilyyn! Se on arkiliikuntaa parhaasta päästä.
Monta kertaa miettinyt kun autoja ei itsellä olisi kolmekappaletta diesel autoja joista pelkästäntää vakuutusmaksuja/veroja ~5000euroa vuodessa plus renkaat huollot katsastukset tankkaukset ja yhdestä lainalyhennys. Työmatkatkin toki on 80km suuntaansa ja päivien pituudet heittelee paljon.
Hiljaiseksi vetää tuo summa meikäläisen. Mutta tilanteita on erilaisia: jos autoja tarvitsee, niin silloin niitä pitää olla. 80 km suuntaansa on kyllä hatunnostonarvoinen matka!