Firman pikkujouluissa jälleen överit

Koti-isän palkanmaksaja on Kela. Olen odottanut sieltä kutsua firman pikkujouluihin. Ei ole kuulunut. Päätimme järjestää itse ja omakustanteisesti. Niinhän se menee monessa työpaikassa nykyään.

Omakustanteisuudesta huolimatta pikkujoulumme olivat parhaat, joissa olen moneen vuoteen ollut! Saattoi johtua siitä, että minulla oli järjestelytoimikunnassa diktaattorin asema. Tai siitä, että en ole moneen vuoteen käynyt muissa pikkujouluissa.

Vaimo ja poika lähtivät aamulla menoihinsa. Neljä- ja kaksiveelle oli aamuksi varattu aika luottokampaajalta. Pistinkin heti aamupuuron jälkeen peliin kaiken syksyn aikana letittämisestä oppimani ja sain molempien hiuksista suurimman osan palmikoitua.

Instassa Isäkuukausia seuraavat eivät ole voineet välttyä syksyn aikana harjoitellaan letitystä -tarinoilta. Vaan pysyivätpä palmikot kasassa juhlapaikalle saakka!

Itsekin panostin. Vaihdoin puhtaan paidan, laitoin dödöä ja pesin silmälasit. Ei näitä arjessa kaikkia samana aamuna ehdi tai tule tehdyksi. Juhlamieltä alkoi olla ilmassa.

Pikkujouluihin olennaisesti liittyvä drama queen -roolikin löysi ottajansa. Kaksivee pahoitti suuresti mielensä siitä, että neljävee oli häntä nopeampi pukemaan ulkovaatteet.

Ehdottelin tytöille, että menisimme mittarilla. Neljävee halusi kuitenkin ehdottomasti ajaa itse. Niinpä hän sitten ajoi omalla fillarillaan. Kaksivee nautti limusiinitasoisista tiloista paljussa, jonka mittariin kertyi tasan kaksi kilometriä saapuessamme juhlapaikkaan.

Neljävee ajoi omalla pyörällään, kaksivee ja minä menimme mittarilla. Kaksi kilometriä.

Pikkujouluteemana meillä oli tänä(kin) vuonna kiinalaisen ravintolan buffetlounas. Hienoa oli huomata, että molemmat lapset söivät hyvällä ruokahalulla hieman vieraampiakin “pikkujouluruokia”. Siitä en ollut yllättynyt, että syntipallerot, siis friteeratut kananpalat maistuivat kummallekin parhaiten.

Buffet meni minulla ja 4-vuotiaalla överiksi. Vanhat suomalaiset sananlaskut pitävät paikkaansa. Tässä tapauksessa “parempi överit, kuin vajarit”.

Tunnelma oli pikkujouluinen, kun neljävee päästi pöydästä nostessamme valtavan vichy-röyhtäisyn. Drama queen oli hetkeä aiemmin halunnut palavasti (ja äänekkäästi) maistaa samaa juomaa, mutta pulautti kaiken ulos. No, kerrankos sitä pikkujouluissa juomat rinnuksilla.

Pikkujouluihin liittyy olennaisesti kielletyn hedelmän maku. Päätimme panostaa siihen! Juhlapaikka oli meille hieman arkinen – käymme samassa kauppakeskuksessa pari kertaa viikossa. Nyt teimme kuitenkin pari sellaista juttua, joihin en anna lapsille lisenssiä normireissuilla.

Ensinnäkin ajoimme karusellilla. Tai no, tytöt ajoivat. Ja sitten ostimme irtokarkkia. Se ei mennyt pahasti överiksi. Kahdeksallakymmenellä sentillä irtosi makeiset kolmelle. Yksi jäi vielä velipojalle annettavaksi.

Olisihan tuossa kyllä ollut kolmaskin paikka…

Kotiin ajeltuamme oli todella mukava mennä nukkumaan. Tarkoitan, että avustin nuorimman unille. Itse torkahdin vain ihan lyhyesti. Kuten aina pikkujoulujen jälkeen.

Tämän tositapahtumiin perustuvan, mutta kieli poskessa kirjoitetun postauksen myötä Isäkuukaudet toivottaa hyvää ja rauhallista joulua! Facebookissa ja Instagramissa hupsu pöhinä sen sijaan jatkunee joulun aikanakin.

Leave a Comment