Kesän ensimmäinen maanantai

Arki saapui tähän perheeseen eilen. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, saimme lomailla tänä vuonna pitkään perheenä ja sehän maistui hyvältä.

Yllättävän hyvältä maistui kuitenkin myös arki. Vaimo painoi oven kiinni kahdeksan jälkeen jälkikasvun melko huolellisen hippihommailun jälkeen. Tarkennuksena mainittakoon, että hippihommat tarkoittavat meillä eronhetkellä läpikäytävää HIP-kolmikkoa eli halit, ikävöinnit (“minun tulee sinua ikävä”) ja pusut. Takaisin duunistaan vaimo palaili viiden maissa, enkä siihen mennessä ollut katsonut kertaakaan kelloon miettien, että kauankohan tässä vielä ollaan kolmestaan.

Tytär on tällä hetkellä hirmuisesti äitinsä perään, mutta hänkään ei onneksi osoittanut ikävöinnin merkkejä kertaakaan! Taitaa ymmärtää realiteetit.

Poika puolestaan kysyi aamulla vaimon lähdettyä, että alkoiko nyt syksy. Vastasin, että tavallaan kyllä. Siihen junnu mietteliäänä, että eiväthän lehdet ole vielä muuttuneet värikkäiksi. Niinpä! Jos kehtaisin lainata iskelmälaulun sanoja, saattaisin lipsauttaa tähän jotain kesästä ja jäljelläolemisesta.

Eräs uskollinen blogini lukija toivoi kerran, että tekstien seassa olisi myös kuvia. Toiveesi on muistettu! Tässä merkinnän lopuksi vielä pieni kuvakatsaus perheemme kesälomaan.

Alkukesä(kin) oli kylmä, joten majaleikeille oli aikaa.
Parhaita hetkiä! Pyöräkärryä vedettiin varsinkin kesäpaikassa paljon ja parhaimmillaan auto oli viikon ajan työttömänä.

Auton voi pestä myös näin! Poju jaksoi innostua ensimmäisestä vesipyssystään varsin pitkään.

Poika oppi kesän aikana kunnolla itsenäisen pukeutumisen. Kun taito on tarpeeksi hallussa, voi vähän hassutellakin.
Kesäpaikkaan askerreltiin lähes ensimmäisenä hommana hiekkalaatikko. Mummi ja pappa toivat jälkikasvulle omat kottikärryt urakkaa varten.
Tällaisista illoista kesää 2015 ei muisteta.
Kesän hiusmuotiin valmistauduttiin jälleen “koko perheen proggiksena”. Poika leikkasi, tytärkin kokeili ja vaimo vimeisteli.

Poika ja serkkunsa ajoivat mummun ja papan luona makkaranpaistoon. Nam!

Merenrantakallioilla piti tutkia kaikki kolot ja kokeilla jokaisen poukaman veden lämpö.
Kesä 2015 oli pyöräilyharrastukseni kannalta lähes välivuosi. Metsään ehdin vain pariin otteeseen. Fiilikset olivat joka kerta korkealla!

Poika nimesi tämän kuljetuksen kirjastoautoksi 🙂







Leave a Comment