Pim-pom!
“Tule meidän kanssamme puistoon”, kysyttiin pojalta jonkin aikaa sitten ulko-ovella. Kysyjinä olivat ykköselle menevä luokkakaveri ja hänen vuotta vanhempi ystävänsä.
Sinne menivät, puistoon leikkimään.
Hetkeä myöhemmin kolmikko tuli meille ja halusi leikkiä Legoilla. Minifiguurit, Ninjagot, autot, eläimet, rakennukset ja taistelut valtasivat keittiön pöydän hetkessä.
Kotvan kuluttua nelivuotias tyttömme liittyi leikkeihin. Siitä taas tovi eteenpäin, niin päikyiltään herännyt alle kaksivuotiaamme halusi mukaan touhuun.
Nyt keittiön pöytämme ympärillä on siis 8v, 7v, 6v, 4v ja 1v jotka kaikki penkovat samoja Lego-laatikoita, vaihtelevat sujuvasti osia toisilleen ja leikkivät jota kuinkin samaa leikkiä.
En yleensä hirveästi välitä leikkikaluista. Ne näyttäytyvät minulle useimmiten lattioilta siivottavina muoviesineinä. On kuitenkin poikkeus. Se poikkeuksen nimen arvaattekin.
Legot ovat mahtavia (ja tunteita herättäviä) – minun on hankala keksiä muuta leikkikalua, jolla tuo porukka saisi yhteiset leikit aikaiseksi.
Ps. Kyllä, seuraan yksivuotiaan leikkejä, ettei hän niele vahingossakaan tanskalaista muovia.
1 thought on “Miksi ihastelin tänään Legojen mahtavuutta?”