Yksisarvisesta juomista eli lasten suusta vol 4.

  • Huokailin pojalle kauppareissulta palaillessa, että tälle päivälle on vielä ainakin sata asiaa tehtävänä. Poika lohdutti: “Yksi asia kerrallaan, isi!”
  • Ruokana pojan lempparia eli tortilloja. Keskustelu sapuskoinnin loppupuolella:

Minä: “Oliko hyvää?”
Poika: “Ei!”
Minä: “Tortilloja ei varmaan sitten kannata enää laittaa ruuaksi.”
Poika: “Pitää tehdä vastakin!”
Minä: “Juuri sanoit, ettei ollut hyvää.”
Poika: “Se on vain sellainen sanonta!”

  • Poika tutkii yövaippaa: “Täällähän on lämmin, keltainen pissa.”
  • Etsin ja etsin yhtä erikois-Legoa, mutta en löydä sitä. Tuskastun. Poika auttaa: “Etsi vain, kyllä se sieltä löytyy!”
  • Poju juo “teetä” Muumi-mukista. Kehumme vaimon kanssa, että häneltä sujuu jo hyvin tavallisen mukin käyttäminen. Poika kommentoi: “Kyllä minä osaan jo juoda yksisarvisesta mukista!”
  • Poju katselee papan verstasta todeten: “Sinulla taitaa olla melkoisesti korjattavaa, kun sinulla on näin paljon työkaluja.”
  • Vaimo juttelee pojan kanssa menneestä kesästä. Poika miettii, että lämmintä oli aika vähän. Tulee puhetta, että ensi kesänä voisi ehkä matkustaa johonkin, missä on varmasti lämmintä. Poika on heti mukana: “Joo mennään sinne asti, missä tomaatit ehtivät kypsäksi!”
  • Poika on keksinyt hyvän nimen leipäjuustolle. Hän sanoo sitä vinkujuustoksi.
  • Syödään pizzaa. Seurueessa yhdellä on tulinen jalapeno-pizza, jota poika haluaa ehdottomasti maistaa. Ok, jalapenot pois ja maistelemaan. Menee hyvin, mutta yhtäkkiä huomataan, että taisi olla kuitenkin liian tulista. Poika selittää syötyään kohtaa, josta jalapeno on poistettu: “Jalapenon kuva oli liian tulinen!”  
  • Poika selailee postissa tullutta lelukuvastoa todeten: “Löydän varmasti jonkin, jota haluan niin paljon, että meidän pitää lähteä heti kauppaan!” 
  • Yöllä on satanut sen verran räntää, että nurmikko on valkoinen. Poika katsoo ikkunasta ulos: “Tätä päivää minä olen odottanut kauan!”

Lasten suusta -postaussarjan kolmas osa asuu täällä.

Leave a Comment