Pakko se on tunnustaa. Vaikka sain kesäkuun alussa kolmatta kertaa ylennyksen koti-isäksi, en aivan muistanut millaisiin saappaisiin astuin. Paradoksaalista, että moni tuttu asia on päässyt yllättämään.
1. Kuinka hyvä konsti koti-isyys on naisten huomion saamiseksi! Keskellä arkipäivää lasten kanssa kaupassa olevaa isää jäävät kuitenkin porisuttamaan vain reilusti mummoikäiset naiset, joiden ruuhkavuosiaikana normi oli, että miehet tekivät töitä ja naiset vastasivat perheestä.
2. Vaikken ole koti-isänä ihan eilisen teeren poikia, ihmettelen harva se ilta, miten rappiolle asumus päivän aikana onkaan ajautunut. Välillä pitää vetää supersankarin maski naamalle, että jaksaa tiskata. Aina ei auta sekään, vaan astiat tervehtivät altaasta aamupuuroa keittävää vaimoa ja lelut odottavat leikkijöitä valmiina hujan hajan lattialla.
3. Käsien iho joutuu kotona lujille. Suurin syy lienee, että nakkikokoelmaa on pestävä alituiseen. Minä en normaalisti rasvaile itseäni. Se on hommana ihan yhtä kiinnostavaa kuin venyttely. Paitsi, että välittömästi venyttelyn jälkeen voi selata kännykkää. Koti-isänä periaatteesta on pakko tinkiä. Jos käsiä ei rasvaa, niistä tirisee kuivilla pakkassäillä veri kuin medium miinuksesta.
4. On vaikea kuvailla, kuinka etuoikeutetulta tuntuu, kun lapsi oppii jotain ja esittelee taitoaan ensimmäisenä juuri minulle.
5. Vaatekarusellin pyörittämiseen menee aivan tolkuttomasti aikaa.
Näin kuvasin ilmiötä Insta-tarinassa syksyllä:
Loska-aika on ehkä oma lukunsa. Mutta kyllä se samainen karuselli ottaa tiimaa talvellakin, kiitos kerrospukeutumisen.
6. Riittämättömyyden tunne on väkevä ja aivan liian usein läsnä. Kun lapsi kysyy lounasta valmistavalta iskältä, että “etkö ehdi tehdä meidän kanssa mitään”, sydänperää rouhii voimakas tunneaalto.
7. Kuinka oikealta valinta kotiinjäämisestä tuntuukaan sillä hetkellä, kun lapsi haluaa syliin ja pääsee heti. Tai kun lapsi herää nukuttuaan juuri haluamansa mittaiset päiväunet ja haluaa sylitellä varttitunnin unihiekkoja pois silmistä.
8. Miten lyhyt on aamupäivä päivänavausrutiineiden ja lounaan valmistamisen välissä. Siihen mahtuu tasan yksi homma. Puisto. Kerho. Muovailu. Kunnon lukuhetki. Ja totuuden nimissä: jos joku on noussut väärällä jalalla, niin ei välttämättä edes sitä yhtä juttua.
9. Kuinka raskasta kotivanhemmuus ajoittain on. Henkisesti toki. Mutta myös fyysisesti, todistettavasti 28 prosenttiyksikköä työssäkäyntiä raskaampaa.
10. Kuinka hullulta tuntuu mennä perhekerhoon, jossa lapset tykkäävät erityisesti piirtää ja tehdä palapelejä. Siis tismalleen niitä samoja hommia, joita tehdään päivittäin kotona. Kerhossa olisi vaikka mitä leikkikaluja ja leikkikavereita, mutta ei, piirtäminen ja palapelit kiehtovat eniten kerrasta toiseen.
11. Miten äkkiä WC:n avoimien ovien päivät alkavatkaan tuntua uudelta normaalilta.
Lue myös: Kahdeksan koti-isyyden positiivista juttua, jotka eivät liity lapsiin
Arki näkyy Isäkuukausien Instagramissa ja Facebookissa. Tervetuloa mukaan!