Ristikkotalokaupungit lasten kanssa: “Kun ei meitä oikein paljon kiinnosta!”

Legoland ja Alpit. Autolomamme kaksi tärkeintä päämäärää. Molemmat etelässä Hampurin leveyksiltä katsottuna.

Hyppy autoon Ratzeburgista tehtyjen päiväseikkailuiden jälkeen ja suunta autobahnille. Koska halusimme pitää ajomatkat ennemminkin miellyttävinä kuin siedettävinä, olimme suunnitelleet Etelä- ja Pohjois-Saksan väliin kaksi yöpymistä.

Ensiksi pysähdyimme Cellessä. Hämeenlinnan ystävyyskaupunki tunnetaan lähes viidestäsadasta vanhan kaupunkinsa ristikkotalosta. Ne olivat kieltämättä silmiä hivelevän kauniita. Kuvat kertokoon enemmän.

Cellessä saimme myös konkreettisen osoituksen saksalaisten vanhakantaisuudesta. Sunnuntaina kaikki kaupat olivat kiinni. Vesipullon löytäminenkin tuotti vaikeuksia.

Muutaman tunnin katselun jälkeen lapset alkoivat tuskastua, vaikka yritimme vaimon kanssa hehkuttaa talojen ainutlaatuisuutta. Leikkipuiston etsimiseen ryhtyessämme kävimme seuraavan keskustelun:

Minä vaimolle: “Tänne tulemme vielä joskus kahdestaan uudestaan!”

Viisivee: “Miksi kahdestaan?”

Minä: “Etkö arvaa?”

Viisivee: “Kun ei meitä oikein paljon kiinnosta!”

Isäkuukaudet ei ole matkablogi, mutta Cellen yhteydessä on mainittava hotellisuositus: Hotel zur Heideblüte. Rauhallinen ja palveleva pikkuhotelli, jonka aamupala oli majoituksen hintaan nähden ihmeellinen. En ole ennen nähnyt hotellin aamupalalla suklaaputousta!

Kids-Dinoworld ja Prinsessa Ruususen linna

Maksoimme vaimon kanssa lapsien edellispäivänä kokeman tylsyyden takaisin viemällä heidät Kids-Dinoworld -sisäleikkipuistoon. Kuin HopLop, mutta pieni ja vähän nuhjuinen. Erikoisuutena tukkijoki sisällä samassa hallissa labyrintin ja muiden aktiviteettien kanssa. Lapset viihtyivät ja sehän se on pääasia.

Vaimolla oli Keski-Euroopan pyrähdystä suunniteltaessa vahva tahto päästä käymään linnassa. Riemuitsimme tajutessamme, että Grimmin veljesten Prinsessa Ruususen linnan esikuvana ollut kivitönö osuu reitillemme. Itse asiassa veljekset jopa kirjoittivat satujaan Sababurgin linnassa, jossa matkaoppaan mukaan toimii nykyään hotelli.

Into vain kasvoi, kun saavuimme parkkiin. Linna näytti upealta! Sisälle astellessamme linna kuitenkin koki suomalaisen euroviisiedustuksen kohtalon: mahtavat odotukset palkittiin kahdella pisteellä. Hotelli oli poistunut miljööstä ainakin kymmenen vuotta sitten ja moni muukin paikka repsotti.

Vaikuttavan rakennuksen masennus veti meidätkin alakuloisiksi: liekö käynyt niin, että Disneyn Ruusus-version esikuvana ollut Neuschwansteinin linnaa pidetään nykyään The Prinsessa Ruususen linnana. Ainakin sinne on kesäisin tuntien jonot. Osuutensa Sababurgin hiljaisuudelle voi toki olla silläkin, että maassa on kuulemma yli 20 000 linnaa.

Sababurgista ajoimme yöksi Wildfleckeniin. Kylä sijaitsi kätevästi Hampurista suoraan etelään putoavan 7-tien vieressä. AirBnB-emäntä pahoitteli, ettei kylässä ollut huoltoasemaa: “Pitää ajaa kolme kilometriä seuraavaan kylään.”

Naisen kommentti kertoo paljon saksalaisista välimatkoista. En viitsinyt mainita, että synnyinseudullani taajamia on 30-40 kilometrin välein.

Rothenburg ob der Tauber – Ei muutoksia Celle-suunnitelmiin

Cellen tarjoilema ristikkotaloähky oli vielä muistissa, kun saavuimme Rothenburg ob der Tauberin keskiaikaisten rakennusten buffettiin. 1600-luvun talot olivat, jos mahdollista, vielä hienompia kuin Cellessä. Cellessä oli kuitenkin huomattavasti vähemmän turisteja, joten emme muuttaneet vaimon kanssa siellä tehtyjä suunnitelmia paluusta.

Seuraa matkaamme Keski-Euroopassa!