Kaikki syyt jättää valot pois (lapsen) polkupyörästä ovat tekosyitä. Tai no, on yksi hyväksyttävä: lapsi polkee vain päivällä, ei iltahämärissä tai pimeässä.
Laki on asiassa yksiselitteinen. Samaa sanoo järki: pienitehoinenkin valo lisää olennaisesti kanssaliikkujien mahdollisuutta pyöräilijän havaitsemiseen.
Meillä suositaan karkkipussin verran maksavia “kuminauhavalaisimia”. Ohjaustangon ympärille kietaistavat valot ajavat asiansa tarpeeksi hyvin ja ovat ehdottomasti helpoin tapa hommata valot pyörään.
Kietaistavien lamppujen kiinnittämiseen ja irrottamiseen menee pari sekuntia. Työkaluja ei tarvita ja lamppu sopii varmasti pyörään kuin pyörään. Helppoa.
Toisaalta “kuminauhavalot” ovat niin halpoja, ettei niitä ole tarvetta irrottaa: kukaan ei jaksa varastaa kolmen euron valoja. Ja jos jaksaa, uudet saa kauppareissulla jälleen muutamalla lantilla.
Usean talven kokemuksella voi sanoa, että paristotkin kestävät tuollaisissa lampuissa yllättävän pitkään.
Valot voi toki hoitaa pyörään monella tapaa. Halvat kuminauhavalot eivät ole absoluuttisesti paras ratkaisu, mutta lapselle helpoin ja huolettomin. Ja käytännössä niistäkin lähtee valoa tarpeeksi, jotta lapsi huomataan liikenteessä paremmin.
Jos haluaa panostaa muutaman kympin, saa mobiililaitteista tutulla USB-laturilla ladattavan valon eteen ja taakse. Niitäkin on kietaisuperiaatteella kiinnitettäviä.
Ps. Jos lapsi pyöräilee oikeasti pimeässä, tarvitaan totta kai jämerämpiä ratkaisuita. Viiden euron valoilla ei näe pimeässä, mutta kanssakulkijat näkevät niiden ansiosta pyöräilijän paljon paremmin kuin ilman lamppua polkevan.
Joko olet pyöräillyt Isäkuukausien Facebookin ja Instagramin luo?