Pelataan Monopolia. Vaimo pysähtyy Pasilan asemalle ja miettii: “Tämä maksaa 200, ostaisinkohan?”
Poju, juuri 7v: “Jos et osta, niin tarjoan 500!”
Vaimo: “Onko se niin hyvä?”
Poju: “Ei ole!”
Vein nelivuotiasta sänkyynsä illalla ja jätin silmälasini keittiöön. Lapsi meni muutaman metrin edellä ja huikkasi sängystään: “Iskä olen jo täällä sängyssä, jos et näe, kun sinulla ei ole silmälasit päässäsi!”
Neljävee olisi menossa kovasti hampurilaiselle: “Tahdon kingerburiin!
Vaimo taaperolle ruokapöydässä: “Et saa karkkia (jota sisarukset saivat jälkiruuaksi), et ole koskenutkaan ruokaasi!”
Loppu onkin helppo arvata: taapero nostaa etusormensa kylmän viileästi pystyyn, työntää sen ruokaansa ja toteaa “kakkia”.
Pappa vetää lapsiamme pulkassa. 4v haluaisi hieman lisää vauhtia ja toteaa: “Pappa – pillastu!”
4v on pöntöllä. Vaimo kyselee, että tuliko kakkaa. 4v vastaa: “Yksi plumpsaus tuli!”
7v on puhunut emojikakasta ja näyttänyt kuvaakin kyseisestä emojista. 4v on kuullut hauskasti väärin ja puhuu “emonikakasta”.
4v ja 7v hyppivät alas metrin korkuisesta lumikasasta. Mitä ihmeellisimmissä asennoissa ja joka kerta ärjyen, karjuen tai kirkuen.
“Mitä te teette?” kysyn.
4v vastaa: “Leikimme hauskimpia kotivideoita!”
Kävin illalla kaverien kanssa keilaamassa. Keskimmäisellä oli ollut ikävä minua iltapala-aikaan. Vanhin oli lohduttanut: “Ei sitä tarvitse surra, että isä on leikkimässä!”
Vaimo huokaisee illalla: “Olen ihan loppu. Kaput. Finito!”
Seitsemänvuotias miettii hetken ja jatkaa: “Ja burrito!”
Lapset leikkivät pantomiimia kaverinsa kanssa. Seiskavee esittää maalin tekemistä jääkiekossa. Kun joku arvaa, hän haluaa näyttää vielä saman hidastuksena. Ja hidastuksen jälkeen vielä kertaalleen “näytän vielä vauhditettuna”.
Juttusarjan edellinen postaus: Leivontahattara eli lasten suusta vol. 16