Tänä vuonna kesä oli sunnuntaina ja maanantaina. Nyt voikin jo miettiä, ottaako ilmanvaihtokoneen lämmöntalteenoton takaisin käyttööön nyt vai vasta ensi viikolla. On siis oikein hyvä hetki fiilistellä helteiden viettelyä muutamalla sanalla.
Totta puhuen helteet viettelivät perheemme, eikä suinkaan toisinpäin. Sen verran ihastuimme helteisiin, että muutama päivä kului kokonaan ulkona lämmön talteenotossa. Auringonpaisteen viehätyksestä kertoo paljon se, että tavallisesti nipotuksen kohteisiimme kuuluvat ruokajutut menivät varsin rennoin rantein.
Sunnuntaina söimme piknikillä lounaan ja välipalan yhdistelmää kolmisen tuntia. Samalla toki frisbeetä ja jalkapalloa kurittaen. Kolmevee oivalsi miten liitokiekkoa pitää heittää. Olipa hieno hetki, kun hänen heittonsa kaartoi niin, että sain heiton ilmasta kiinni.
Maanantaina puolestaan välipalan virkaa toimitti parkkipaikalla nyljetty hunajameloni ja sen jälkeen päivällistä pikaruokaketjun tarjooma.
Rehellisyyden nimissä pitää myöntää, että aivan kaikki emme lämmöstä nauttineet. Vauva protestoi hellettä varsin kovaäänisesti ja varsin kokopäiväisesti. Tyttö ei tuntunut olevan tyytyväinen missään muualla kuin pyöräkärryn vilvoittavassa viimassa.
Toinen helteitä vaikeroinut on ollut kämppä. Hiekkaa ja nurmea on kantautunut lahjakkaasti sisään, eikä kenelläkään ole ollut aikaa siivota. Myös tavarat ovat jotenkin jääneet hujan hajan, kun sinitaivas on houkuttanut pihalle.
