Tuplamummulointi

Voiko ääneen ja hulinaan addiktoitua?

Mummu nimittäin lähetti minulle hiljattain viestin: “Pitää olla radio auki, kun on niin hiljasta!”

Olimme lähteneet pari tuntia aikaisemmin pois mummulasta, jossa olemme viettäneet viimeisen kolmen viikon aikana pariinkin otteeseen useamman päivän. Osan ajasta myös lastemme serkkupojat ovat olleet mukana temmeltämässä. Lapsuuden kotini pihamaalla ja tuvassa onkin ollut “jossain määrin” enemmän meininkiä kuin normaaleina päivinä, jolloin taloa asuttaa kaksi aikuista. 

Tekemiset ovat olleet pitkälti samoja kuin kotonakin, mutta joukkoon on mahtunut sellaisia hyviä tilanteita, jotka ajattelin kirjoittaa tähän blogimerkintään.

• Poika tuli helpottamaan oloaan kesken ulkoleikkien, kun sekä mummu että pappa olivat mukana ulkona. Poju summasi silmät välkehtien siihen astista ulkoilua minulle: “On ollut mukavaa! On laskettu, on leikitty, on tehty kaikkea!”
• Meillä on vaimon kanssa tapana kerrata päivän tapahtumia iltanukutuksen yhteydessä. Aloitin kertauksen toteamalla, että “aamulla, kun heräsimme…”, johon poika jatkoi: “…oli Matin päivä!” Mummu luki aamulla Kustaa Vilkunan Vuotuisesta ajantiedosta Matin päivän uskomuksista, mutta enpä olisi arvannut, että homma jäi noin hyvin poitsin mieleen.
• Poika löysi tulitikkuaskin keittiön pöydältä ja tiesi: “Laita nämä pois, nämä ovat vaarallisia!”
• Iltatoimien yhteydessä hermoni meinasi hieman jännittyä ja sanoin aika napakasti lapsille, että “nyt riittää!” Hetken kuluttua poika tuumi: “Nyt sinun pitäisi pyytää anteeksi, sanoit meille liian voimakkaasti.”
• Papan koneiden kyyti on pojasta tietysti suunnilleen parasta mahdollista tekemistä maailmassa. Tyttö ei vielä uskaltanut traktorin kyytiin. Poika mahtaili: “Minä voin mennä jo melko kauaksikin!”

Toiselle reissulle osui myös tyttären kaksivuotissyntymäpäivä. Koko minun puoleni lähisuku oli yhden pöydän ääressä, kun lauloimme tytölle Paljon onnea. Flikan ilme oli hieno, kun hän tajusi kenelle lauletaan. Miten voi samassa ilmeessä yhdistyä pieni hämillään oleminen, suuri ihastus ja oivalluksen ilo?