Voi kala! Miksi sinua tulee syötyä niin harvoin! Harvoin huolimatta siitä, että ravitsemussuositukset huutavat: “Syökää kalaa, syökää kalaa!” Ja siitäkin huolimatta, että kala on hyvää ja helppoa.
Kyllä, meillä pyritään noudattamaan ravitsemussuosituksia. Näen asian niin, että asiantuntijat popularisoivat ison määrän tutkimuksia helposti ymmärrettävään muotoon.
Suurin ruoto pyrkimyksissämme on kala, jota Evira ohjeistaa syömään kahdesti viikossa kalalajeja vaihdellen. Kaksi kertaa kuussa on ollut meillä lähempänä totuutta, kuin kaksi kertaa viikossa. Loppuvuodesta päätimme, että on ryhtiliikkeen aika.
Mietimme, että miksi kalaa tulee laitettua niin harvoin, vaikka se on maukasta ja helppoa sapuskaa. Keksimme kaksi syytä: kalan ostaminen aiheuttaa pyörteen kukkaroon ja muun kuin lohen ostaminen aiheuttaa tornadon kukkaroon. Eli oikeammin syitä taitaa olla vain yksi: kala tuntuu kalliilta raaka-aineelta kaksi kertaa viikossa ostettavaksi.
Pohdiskelimme siis, että miten “kalaa saisi halvemmalla”.
Ensimmäinen hoksaus: syöntitottumuksia pitää muuttaa. Viiden hengen perheemme tuhoaa tuorepainoltaan kiloisen fileen lähes yhdeltä istumalta. Johtuneeko juurikin siitä, että eväkästä on tarjolla niin harvoin. Yritämme pienentää annoskokoa niin, että kilosta riittäisi aidosti kahdelle ruokakerralle.
Toisekseen päätimme laskea sein ja purkkitonnikalan kalaruuaksi.
Silakkafileitä olemme ostaneet silloin tällöin. Evira ei kuitenkaan suosittele niitä syötäväksi kovin usein. Sen sijaan pitää kytätä kalatiskistä kotimaista muikkua, joka on terveellistä, hyvää ja edullista! Sitä vain on valitettavan harvoin lasin takana tarjolla.
Yksi on vielä tekemättä. Pitäisi kokeilla kokonaisen kalan ostamista ja fileoinnista jäävien jämien keittämistä keitoksi tai kalaliemeksi. File on vain niin helppoa laitettavaa, että tämän toteuttaminen on samalla listalla ukon kuntoonlaittamisen ja kuopuksen yösyöttöjen karsimisen kanssa. Pitäisi. Pitäisi.
Ja kesällä pitänee yrittää jälleen kalaan junioreiden kanssa. Tällä ei tietenkään kalansyöntikysymyksiä ratkaista, mutta menee se mausteena kokonaisuudessa. Vai pitäisikö sanoa, että ahvenena kalavalikoimassa? Kuten myös papan kalastamat hauet, joista silloin tällöin pääsemme kiittämään.
Loppujen lopuksi omimme aikuisten käyttöön lapsille suunnatun tempun: rastitaulukon! Ainakin parin kuukauden ajan se on toiminut ihan hyvin, kuten pääkuvasta näkyy.
Ps. Askartelimme taulukon keskimmäisen kanssa. Hän nimesi sen taksikalaksi. Hyvä oivallus!
Hyviä ideoita olette kehitelleet. Ja niin, kyllä säilyke- ja pakastekalakin kalaa on 🙂 Niistä pitäisi vain jaksaa valita ne, jotka ovat vastuullisesti pyydettyjä (täällä on lista https://wwf.fi/kalaopas/).
Mutta. On se vaan terveellisen, ekologisen, eläinystävällisen, vastuullisen ja edullisen ruoan kasaaminen lautaselle aikamoinen urakka nykyään.
Kiitos kommentista! Jätin eettisyyden ja vastuullisuuden pois pohdinnoista, koska ne tosiaan mutkistavat asiaa entisestään. Mutta samaa mieltä olen kanssasi! Sekä siitä, että kalan valinnassa pitäisi jaksaa keskittyä vastuullisuuteen kuin siitäkin, että ruokien kasaaminen ei ole mitenkään suoraviivainen homma.