Seitsemänsataa euroa. Se on perheellemme iso kasa rahaa. Todella iso kasa. Lähes niin paljon säästimme, kun irtisanoimme 3,5 -vuotiaan sekä yhdeksänkuisen terveysvakuutukset. Pian kuusi täyttävältä esikoiselta vastaava vakuutus on poikkaistu niin ikään jo kolme-neljä vuotta sitten.
Ennen ratkaisun perusteluihin menemistä täytyy kirjoittaa, että olemme kokeneet terveysvakuutuksen tärkeäksi pienellä vauvalla. Niinpä kaikilla kolmella lapsellamme on ollut tällainen vakuutus jo reilusti ennen kuin napanuoralle on näytetty saksia. Kahdella vanhemmalla muksulla maksettuna, nuorimmalla vakuutusyhtiön tarjoamana.
Lapsiperheessä rahavirtoja talosta ulos on tarkkailtava (sisääntulevissa virroissa ei paljon tarkkailtavaa ole), etenkin jos toinen vanhemmista on kotona. Mainitsin aikanaan Yksitoista ideaa miten perhe pärjää viisi vuotta yhdellä palkalla -listauksessa, että olemme kilpailuttaneet vakuutukset. Jätin kirjoittamatta, että vakuutusturvamme on kattava, mutta ei täydellinen.
Irtisanomisen motiivi on siis selvä. Mutta kuinka saatoimme jättää lapsemme ilman vakuutusturvaa? Tärkein perustelu on se, että paikalliset julkiset terveyspalvelut toimivat hyvin. Kokemuksia on onneksi kertynyt niukasti, mutta sen vähän perusteella ei todellakaan voi moittia. Päinvastoin. Sitä paitsi, vakuutuksen vuosimaksu on useamman sata euroa ja vuosittainen omavastuu satasen. Niillä euroilla käy kolme – neljä kertaa yksityisellä hakemassa antibioottikuurin, jos julkinen palvelu alkaa tökkiä.
Toinen tärkeä peruste irtisanomiselle tulikin mainittua jo edellisen kappaleen rivien välissä: meillä on sairastettu vähän. Tässä kohtaa koputan luonnollisesti puuta. Vakuutuksia ei ole tarvittu kertaakaan yhdenkään lapsen kohdalla. Historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta, eikä sairaukseton menneisyys tae terveestä tulevaisuudesta. Silti uskalsimme ajatella, että pysymme perusterveinä myös jatkossa.
Täytyy myöntää, että vakuutuksien irtisanominen ei silti tuntunut helpolta. Ei, vaikka vaikein ajatusmallin muutos on tehty jo vanhempien omien ja esikoisen terveysvakuutusten irtisanomisien aikaan. Fiilishän on vähän sama kuin vakionumeroilla veikkaamatta jättämisessä: jos juuri nyt onkin se epätodennäköinen hetki, kun (epä)onni antaa oikein muulin potkun?
ps. Vakuutuksista puheenollen. Mielestämme pöljän lapsen vakuutuksen sisältävä perheen vastuuvakuutus on tärkeämpi olemassa kuin terveysvakuutus. Olen kuullut heittoharjoitusten tuloksena särkyineistä ikkunoista, mutta myös vieraiden uudesta autosta, jonka lapset hoksasivat pestä viereisen kuralätäkön vedellä vanhempien kahvihetken aikana. Ja terveysvakuutuksien sijaan pulitamme euroja tapaturmavakuutuksista.
Ja jälleen kerran: Isäkuukausien Facebook ja Instagram. Kaikki kolme tykkäävät kovasti, jos ja kun niistä tykätään! Noiden kanavien kautta pysyt kärryillä myös uusista postauksista.
Edit: Tämä bloggaus herätti niin paljon hyvää keskustelua, että summasin 311 kommenttia ja perustelua yhteen kirjoitukseen. Kannattaa lukaista. Annan takuun, että löytyy uusia näkökulmia. Rehellisesti sanottuna asiasta käyty keskustelu sai meidät pyörtämään päätöksemme osittain eli käänsimme asiassa hieman takkiamme.
Onnittelut rohkeudesta tehdä vaikea päätös. Vakuutusyhtiöt käyttävät hyväkseen juuri tuota vanhempien pelkoa ja syyllisyyttä siitä, että nyt varmasti lapselle sattuu jotain … Mutta onhan meillä sen kaikkein pahimman varalta kelan korvausjärjestelmä, josta laitan tähän yhden linkin:
http://www.kela.fi/sairaanhoito_jos-lapsi-sairastuu
—- vaikka varmaan kaikki vanhemmat tämän jo tietävät. Toivottavasti.
Minunkin mielestäni lasten terveysvakuutukset ovat turhia, koska Suomessa toimii terveyden- ja sairaanhoito todella hyvin. Julkisessakin lääkäripäivystyksessä lapset menevät jonon ohi, jos hätä tulee, joten miksi maksaa turhasta.
Meillä tosiaan vähän, mutta hyviä kokemuksia julkisesta. Se oli yksi rohkaiseva tekijä tuohon ratkaisuun.
Meillä 10kk-7v kaikilla vakuutus, koskaan ei ole tarvittu, mutta pois ei laiteta. Perushoito toimii julkisella hyvin ja sitä käytämme, mutta sitten on se mitä jos???? Omassa lähipiirissä löytyy viimeisen kynnen vuoden ajalta mm. 12v jolta irtosisormet, osittainen invslideetti korvaus. 15v jolla ms-tauti julkisella todettiin oireiden ilmaannuttua että ei mitään vikaa. Kk myöhemmin yksityisen kautta yliopistolliseen sairaalaan ja diagnoosi. 3v jolla todettiin reuma, vakuutus oli lakkautettu 1v aiemmin… tästäkin pysyvästä haitasta olisi tullut korvaus ja lisäksi omavastuut lääkkeistä…
Huh, huh, onpa sattunut lähipiiriin huonoa karmaa turhan paljon. Ymmärrän perustelusi. Omat kokemukset ovat onneksi myös vakavissa tapauksissa julkisen sairaanhoidon osalta positiivisia. Tiedän kuitenkin, että kaikki ei mene aina putke. Ei yksityisellä, eikä varsinkaan julkisella.
Tuo on ihan järkevä päätös, jos ajattelee että skenaario on muutama ab-kuuri vuodessa. Meidän perheessä perusterveiden vanhempien perusterve lapsi lakkasi eräänä päivänä olemasta perusterve ja nykyään vakuutus onkin kultaakin kalliimpi. Jep. Ei meidänkään perheessä aateltu, että ois antibioottikuureja kummempaa.
Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla perustelu yleisellä tasolla tuolle “kultaakin kalliimpaa”. Ovatko lääkkeet kalliita ja sellaisia, joita Kela ei korvaa vai tarvitaanko jotain erikoishoitoa, jota ei julkiselta puolelta saa vai jotain, jota en osaa edes hahmotella?
Meillä just sama tilanne, vaikkakin vain yksi lapsi mutta vakuutus nieli yli 400 € vuodessa eikä tarvittu mihinkään. Neiti 2 v. niin terve ettei pikku flunssien lisäksi ole ollut mitään ihmeempiä. Turhaan maksoimme kahtena vuonna sen satasen omavastuunkin kun käytimme varalta yksityisellä tarkistuttamassa korvat jne. kun lapsi itkeskeli ilman syytä. Vauhkot vanhemmat ensimmäisen lapsensa kanssa liikenteessä 😂 tottakai otamme syntymättömän lapsen vakuutuksen seuraavalle lapselle, mutta aika pian sen huomaa tarvitaanko vakuutusta *todella* vai ei.
Syntymättömän lapsen vakuutus on tosiaan sellainen, josta ei aivan vähällä luopuisi. Mitä taas tulee ensimmäisen lapsen kanssa “vauhkoamiseen”, niin voin lohduttaa (toki tämän varmasti tiedättekin), että ette ole ainoita. Aika monella on ollut ensimmäisen kanssa kynnys lääkärille ja muuallekin melkoisen matalalla 😉
Samaan päädyttiin vuosien jahkaamisen jälkeen, lapset 5 ja 7 v. Nuorempi käynyt kerran lääkärissä ja vanhemman astmaseuranta on jokatapauksessa erikoisterveydenhuollossa julkisella. Että aika tuhatlappusta turvasta..
Tämän bloggauksen jälkeen asiasta on keskusteltu aika monella foorumilla. Hyviä näkökulmia on tullut monia. Tässä sinun kommentissasi on sellainen pointti, jota en vielä ole lukenut. “Vanhemman astmaseuranta on jokatapauksessa erikoisterveydenhuollossa julkisella”, kirjoitat. Hyvin moni on perustellut yksityisellä terveysvakuutuksen turvin käymistä nimenomaan tuollaisella pitkäaikaisseurannan hoidolla/tutkimuksilla. Mutta hoituvathan ne pitkäiaikaiset julkisellakin siis. Kiitos, että jaoit toisenlaisen näkemyksen!
Meillä esikoisella todettu vaikea refluksi ja allergiat, joihin alkuun oli kalliit erityiskorvikkeet ja refluksilääkkeisiin menee nykyisin joka kk lähemmäs 100€ ( kallis erikoislupavalmiste lääke). Sen lisäksi tehty laajoja tutkimuksia ja laboratoriatutkimuksia, lääkärikäyntejä. Julkisella puolella ei saatu apua, lapsen oireilua ( 15 minuutin välein yöllä kipuhuutamista ja kaarelle vetoa) pidettiin milloin ilmastoinnin syynä ja milloin epäiltiin vanhempien jaksamista, että kuviteltiin vain. Apua ja osaamista löydettiin vasta yksityiseltä, osaavalta ja tämän aihepiirin yhdeltä parhaimmalta lääkäriltä mitä Suomesta löytyy. En uskalla edes ajatella missä kunnossa tyttäremme nyt olisi jos ei vakuutusta olisi ja ei oltaisi pystytty viemään yksityiselle. Lasten refluksia kun ei julkisella puolella tunnuta tunnistettavan ( suurin osa kohtalontovereista saanut avun lapselleen vasta yksityisellä erikoislääkärillä). Ja vakuutuksiakin kannattaa kilpailuttaa! On meilläkin kaveripiireissä lapsia joille ei vakuutusta otettu ja he ovat terveinä pysyneet, mikä onni. Mutta me oltaisiin kyllä syvällä suossa maksujen kanssa jos vakuutusta ei olisi, jo pelkkä sairaus on on tarpeeksi raskasta ja etenkin kun se tulee lapsellamme olemaan mitä todennäköisemmin koko eliniän.
Kova on lääkkeiden hinta! Mikä onni, että teillä on vakuutus noissa maksuissa taakkaa jakamassa. On myös helppo allekirjoittaa ajatuksesi siitä, että pelkässä sairaudessa on tarpeeksi huolta ja murhetta, siihen ei kenellekään toivoisi lisäksi rahasta aiheutuvaa pohdintaa.
Tuo refluksin tunnistamattomuus kunnallisella kuulostaa erikoiselta. Kantaa en kuitenkaan voi ottaa suuntaan enkä toiseen, koska tunnen sen yhtä hyvin kuin Marimekon kuosit – nippa nappa nimen siis.