Blogi siitä, miksi lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä!
Menneiden puolentoista vuorokauden aikana olen pohtinut useampaan otteeseen, että mitenkähän arki määritellään. On ollut niin mukavaa, että olen miettinyt, voiko tätä enää arjeksi kutsuakaan! Tässä lyhyt kronologinen katsaus aiheeseen. Poju oli eilen aamupäivän kerhossa. Sen aikana minulla ja tyttärellä kävi vieraita: kummityttö isänsä kanssa ja toinenkin kaveri puolivuotiaan poikansa kanssa. Poju tosin nukkui melkein koko … Read more
Seurakunta kutsui tänä vuonna neljä kynttilää puhaltavat yhteissynttäreille. Juniori on kouhkannut kemuista varsin innostuneeseen sävyyn kutsun saapumisesta lähtien. Eikä vähiten siksi, että luvassa oli kakkua ja lahja! Ennakkotäpinä ei ollut lainkaan turhaa! Verojen maksaminen ei ole koskaan mukavaa, ei kirkollisveronkaan. Aina silloin tällöin kuitenkin tulee fiilis, että rahoilleen saa vastinettakin. Nelivuotiaiden synttäreillä oli juuri tällaiset … Read more
Kun kerroin töissä jääväni hoitovapaalle, kollegani kysyi “hieman” vinoillen, että alat kai sitten kirjoittaa Vauva-lehden foorumillekin. Foorumihan on ihmeellinen. Kirjoita Google-hakuun “alkuräjähdys lämpötila kelvin” tai muuta yhtä olennaisesti lapsiin ja perheeseen liittyvää, niin TOP3-osumien joukossa on mitä luultavimmin kyseinen saitti. Kaikista asioista löytyy varmaa faktaa. Sillä jos se on netissä, sen täytyy olla totta! Tarkoitukseni … Read more
Juniori syntyi puolitoista vuotta sitten. Sen jälkeen olemme olleet vaimon kanssa yhtäaikaa erossa lapsista vaikka kuinka monesti. Lista on pitkä kuin luettelo suomalaisista mestarien liigan voittajista. Olemme nimittäin käyneet kahdesti mummulasta naapurikaupungissa asioilla! Mennyt viikonloppu tarjoili tätä harvinaista herkkua pökerryttävän määrän, sillä kävimme ystäväpariskunnan kanssa aikuisten kesken päivä Tukholmassa -risteilyllä. Alkumatkasta minua huoletti yllättävän paljon, … Read more
Työelämässä on mantra, jonka mukaan kehitystä tapahtuu vain oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemällä. Kahden lapsen hoitaminen on nyt duunini, joten päätin astua mukavuusalueen rajan yli ja mennä perhekerhoon. No, rehellinen ollakseni minun oli hieman pakko. Seniorijuniorilla alkoi tänään kerho ja sinne meneminen on aiheuttanut etukäteen pientä kiemurtelua. Niinpä lupasin, että odotamme juniorin kanssa kerhopaikan käytävässä ensimmäisellä … Read more
Kateus on suomalaisten perisynti. Hiljattainen ensimmäinen välitilinpäätökseni saattoi aiheuttaa sellaista. Toisaalta vahingonilo on sanonnan mukaan aidointa iloa. Tässäpä siis viimepäivien kuulumisia, jotka eivät herätä kateutta, mutta saattavat aiheuttaa vahingoniloa. Ajelimme sunnuntaina mummulasta kotiin periaatteessa puolen tunnin takia. Maanantaina oli pojun kerhoon tutustuminen. Edellinen kerhovuosi (syksy-kevät) meni pojalta ujostellessa ja loppujen lopuksi niin, että junnu ei … Read more
Poju piirteli illalla katuliiduilla pihallamme. Aamulla hän katseli omia tuotoksiaan ja totesi: “Tähän on joku tulostanut kirveen!” Poika haluaisi nukkua teltassa. Epäilen, että yöt ovat jo niin kylmiä, että teltassa palelisi. Ei hätää, ratkaisu on olemassa: “Kerrotaan makuupussissa niin pelottavia juttuja, että ei palele!” Poika ei onnistunut tekemisissään. Tuskastui ja totesi painokkaasti: “Voi pehnakka!” Aivan … Read more
Viikko takana. Monta edessä. Miten on mennyt? Paljon paremmin kuin uskalsin odottaa! Yhtenäkään päivänä en ole luonut kaihoisia katseita kelloon ajatellen, että milloinkahan vaimo on kotona. Minusta se on hyvä merkki. Tai kuten kummitytön äiti sanoi, jos olisin jo nyt katsellut kelloa iltapäivisin, niin se olisi talvea ajatellen erittäin huono merkki. Niin, kesä saapui viimein! … Read more
Muistan jälleen mitä tarkoittaa sanonta “niin innoissaan, ettei nahoissaan pysy!” Poika nimittäin oppi ajamaan ilman apurattaita. Junnu suorastaan tanssi pitkin pihaa ja kämppää, kun oivalsi osaavansa. Ja kyllä se minullekin oli pitkään aikaan suurin pyöräilyn parissa koettu hetki! Varsinkin, kun junnu on ollut aika haluton ajamaan apurataspyörällä. Useamman kerran on joutunut puremaan hammasta, kun oikean … Read more
Arki saapui tähän perheeseen eilen. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, saimme lomailla tänä vuonna pitkään perheenä ja sehän maistui hyvältä. Yllättävän hyvältä maistui kuitenkin myös arki. Vaimo painoi oven kiinni kahdeksan jälkeen jälkikasvun melko huolellisen hippihommailun jälkeen. Tarkennuksena mainittakoon, että hippihommat tarkoittavat meillä eronhetkellä läpikäytävää HIP-kolmikkoa eli halit, ikävöinnit (“minun tulee sinua ikävä”) ja pusut. Takaisin … Read more