Kolmas pyörä silloin tällöin tekee hyvää

Ekaluokkalaisemme osallistui hiljattain pari kertaa maastopyöräilykouluun. Osallistui, vaikka käymme yhdessäkin pyöräilemässä maastossa.

Ja kiitos kysymästä, kyllä kannatti!

Ensinnäkin poitsi tykkäsi porukassa ajamisesta, vaikka “letka pysähtyikin koko ajan, kun jonkun piti taluttaa”. Toisen koulukerran summaus kertoo kuitenkin kaiken olennaisen: “Olipas ihana ilta!”

Pyöräilyinnostus sai tapahtumista myös selvästi hiivaa. Ja kolmanneksi ajattelen, että lapselle teki hyvää nähdä kuutisenkymmentä muutakin lasta samassa puuhassa, jota hän harrastaa yleensä kahdestaan isän kanssa.

Minun täytyy myöntää, että on näköjään avartavaa seurata välillä jonkun muunkin kuin isän renkaan jälkiä.

Tuon kirjoittaminen ei ole hirveän helppoa, sillä suhtauduin pyöräilykouluajatukseen hieman penseästi. Luultavasti siksi, että nautin itse metsässä pyöräilemisestä yksin tai hyvin pienessä porukassa.

Oululaisen naispyöräilyseuran Team donna agilen ja Special bike -pyöräliikkeen järjestämään kouluun tutustuminen tarjosi juniorille mukavaa tekemistä ja isälle vakavia pohdiskelun paikkoja.

Olen jo aikaisemmin pureskellut perheemme suhdetta harrastuksiin muun muassa kyselemällä, ovatko vain ohjatut harrastukset oikeita harrastuksia. Lisäksi totesin talvella, että harrastuksissakin liika on liikaa.

Pari viikkoa sitten itseni (ja vaimon) kanssa käyty debatti syksyn harrastusvalinnoista oli pyöräilykoulua seuratessani tiukasti tajunnassani. Sain uuden näkökulman. Juuri tuon postauksen alussa esittämäni – vaikka juttua voisi harrastaa omalla porukalla, saattaa toisten aikuisten vetämä “treeni” olla enemmän lapsen mieleen.

Lisäksi heräsin pohtimaan sitä valtavaa sitoutumisen määrää, johon harrastusten vetäjät kalenterinsa venyttävät. Maastopyöräilykoulun vetäjätkin olivat niitä kuuluisia ruuhkavuosia suorittavia lapsiperheiden äitejä. Mistä he löytävät kipinän ja ajan harrastusryhmän vetämiseen? Osallistuipa lapsemme ohjattuun toimintaan tai ei, niin on itsestään selvää, että harrastusten vetäjät tekevät hatun kypärän noston arvoista työtä lasten ja lajin hyväksi.

Ps. Koulu kokoontui kesän aikana toki useammasti kuin kahdesti. Lapsemme pääsi mukaan kokeilemaan kahdeksi viimeiseksi kerraksi “peruutuspaikan” turvin. Koulun rehtorin mukaan toiminta jatkuu kesällä 2019.

Lisää Isäkuukausien pyöräilyaiheista luettavaa:

Seitsemän syytä, miksi lapsen pyörässä pitää olla käsijarrut

Look mom – ei apurattaita! (sis. oodin potkupyörälle)

Tärkeimmät säännöt pyöräilemään oppineelle

Pyöräkärry ja uusi pyörä ne yhteen sopii – vai sopiiko sittenkään?

Isäkuukausien Facebook ja Instagram toivottavat sinut tervetulleiksi seuraamaan pyöräilyä ja muita sattumuksia sisältävää arkeamme! Blogia voi seurata myös blogit.fi-palvelussa.