Kaupallinen yhteistyö Lasten oman kaupan kanssa.
Kuudetta syntymäpäiväänsä kohti kiiruhtava vesseli on alkanut maustaa kysymysvirtaansa supersankareihin liittyvillä pohdinnoilla: Miksi Batmanilla on naamio? Miksi Hämähäkkimies pukeutuu tuollaiseen pukuun? Ketä ne pahikset ovat, joita vastaan supersankarit taistelevat?
Tiedän supersankareista yhtä paljon kuin vaimoni, joka taas tietää yhtä paljon kuin kolmevuotiaan vauvanukke. Suurtietäjiä siis ollaan. Ei ihme, että vastaukset pojun kysymyksiin ovat jääneet ympäripyöreiksi.
Vaan älähän hättäile. Tähänkin lukkotilanteeseen näyttäisi löytyvän kirjanmuotoinen avain: Marvelin Supersankarin käsikirja, 172 s, suomeksi kustantanut Sanoma Media Finland.
Tuhdin opuksen takakansi edustaa hyvin koko kirjaa niin tyyliltään, tekstiasultaan kuin huumoriltaankin.
Kokonaisuuden idea on mukava: jokaisessa kahdeksassa luvussa kerrotaan jostain supersankarin ominaisuudesta (sankarin synty, supervoimat, asut, päämajat ja piilopaikat, liittolaiset…) ja mietitään samalla näitä ominaisuuksia omalle sankarihahmolle. Kirjan aikana siis rakennetaan oman sankarin tarinaa ja olemusta kuin suomalaisessa yleisunelmassa omakotitaloa tontin puiden kaadosta ensimmäiseen kattoremonttiin.
Kaivauduimme pojun kanssa sohvan nurkkaan ja aloitimme. Lukuseurani oli innoissaan alusta lähtien, vaikka suuri osa kuullusta meni varmasti yli ymmärryksen. Tai ainakin minulla meni. Tässäpä esimerkki: “Olet saanuts selville, että MODOK ja AIM:n agentit ovat hyökänneet läheiseen laboratorioon. Pahaksi onneksi olet juuri koulussa, ja historiankoe on juuri alkamaisillaan! Silloin… A)muistat saaneesi YPKVV:ltä LMD-droidin – muokattavan kaksoisolentorobotin – ja annat sen tehdä kokeen puolestasi. B)muistat lainanneesi YPKVV:tä saamasi LMD-droidin pikkusiskollesi, joka on muokannut huipputeknisestä vakoiluvälineestä suloisen ponin.”
Olin varma, että supersankarikiinnostus loppuu alkuunsa. Mutta niin minä olin varma siitäkin, että Euroviisuvoittoa ei tule koskaan Suomeen. Ja väärässä olin. Seuraavina päivinä huomattava osa kinuamisesta liittyi kirjan lukemisen jatkamiseen!
En voi väittää itse rakastavani kirjaa. Erityisesti vatsahappojen ylösvirtausta aiheuttaa se, että kirja ei oikeasti juurikaan kerro supersankareista. Olen siis lukemisen jälkeenkin antisankari supersankaritietämyksessä. Lukuseurani kuitenkin säkenöi. Se riittää minulle.
Ps. Mustapartainen joulupukki ja Avolomies ilmestyivät leikkeihin kirjan lukemisen aloittamisen jälkeen. Hauskaa kuunneltavaa! Erityisesti siksi, että ne ovat selvästi supersankarihenkisiä, mutta eivät todellakaan kirjassa käytettyjä.
