Poika temppuilee voimistelurenkaissa. Hän haluaa näyttää jotakin, mutta kädet ovatkin väsyneet, eikä temppu onnistu. Tulee ehdotus: “Odotetaan vähän, että kädet latautuu!”
Keskimmäinen käy kierroksilla nukutuksen aikana. Olen sanonut jo monta kertaa, että nyt nukutaan. Sanon vähän painokkaammin. Tyttö vastaa: “No, olkoon menneeksi!”
Eskarilaisen kaveri kerää jalkapallokortteja. Poitsilla ei ole pelaajista mitään hajua, mutta tarinaa riittää. Puheessa vilahtelee kaksi pelaajaa ylitse muiden: Tornado ja Messinki.
Ollaan kylässä. Eskarilainen pelaa isäntäperheen ikätoverin kanssa Pleikkaa koko kyläilyn ajan. Käyn sanomassa, että mahtaako harmittaa jälkikäteen, kun koko kyläily tuli pelattua ja muiden lasten kanssa ei tullut leikittyä. Eskarilainen vastaa: “Ei taatusti harmita!”
Keskimmäinen tulee aamulla sänkyymme heräilemään ja kolhii pimeässä hieman itseään. Hän tietää, että pitää olla hiljaa, koska nuorimmainen nukkuu vielä. Mutta kolhiintunutta kättä pitäisi puhaltaa: “Puhalla sinä! Jos minä puhallan, niin tulee vahingossa vihellystä!”
On esikoisen syntymäpäivän aamu. Perhe on herännyt muutamaa minuuttia aikaisemmin. Päivänsankari ei malta enää odottaa, vaan käskee: “Alkakaa jo laulaa minulle!”
Jutellaan esikoisen kanssa siitä, että toisten ulkonäön arvostelu ei ole hyvää käytöstä. Tarkennan, että kehua voi, mutta moittia ei saa. Eskarilainen kysyy: “Voiko sanoa, että sinulla on mahtava ulkonäkö?”
Päivä paloasemalla -tapahtuman jälkeen esikoinen intoutuu “juoksemaan” paloaseman jäisellä pihalla. Liu’uttaa siis jalkojaan jäällä niin, että “juoksee” paikallaan: “Katso iskä, palomiesten juoksumatto!”
“Riita poikki ja voita housujen väliin”, tuumasi keskimmäinen nahistelun päätteeksi.
Edellinen osa lasten ikimuistoisista lohkaisuista: Korkeampi kuin kolmekymmentä papparaista päällekkäin eli lasten suusta – vol.11
ps. Kuvassa keskimmäisen äidilleen tekemä pieni tarkkaavaisuustehtävä: “Etsi viisi eroavaisuutta”.