Olet oppinut vuodessa paljon. Ja vaikka olet kolmas lapsemme, jaksan edelleen hämmästellä vauhtia, jolla omaksut ja opit.
Edellisen synttärikatsauksen jälkeen taitokarttasi on luonnollisesti laajentunut nopeammin kuin 5G:n peittokartta Suomessa. Olet oppinut kuivaksi, ottamaan vauhtia kiikussa, pukemaan, värittämään tarkasti, rakentamaan pikku-Legoja ohjeen mukaan, kuperkeikan täydellisesti eteenpäin, noudattamaan tarkasti ohjeita, olemaan reipas sähköhammaspesulla ja suihkussa.
Vaikka osaat paljon, hallitset usein mielestäsi liian vähän. Haluaisit pystyä samaan kuin vanhemmat sisaruksesi.
Katsot veljeäsi ja siskoasi yläspäin, mutta vain ihaillen, et todellakaan nöyristellen. Pidät nimittäin vahvasti puoliasi. Välillä liiankin vahvasti, sillä osaamisen loppuessa otat vielä varsin helposti avuksi nyrkin, kynnet tai kevyen uhkauksen, joka kuuluu useimmiten: “Hyvä on, minä en leiki enää koskaan kanssasi!”
Sisarustesi lisäksi sinulla on joukko mielikuvituskavereita. Heidän nimissään en tahdo pysyä perässä, mutta olen iloinen, että kavereita riittää.
Sinusta ei voi kirjoittaa mainitsematta tahtoasi. Luulin jo keskimmäisen kohdalla oppineeni, mitä vahvatahtoisuus on. Mutta niinhän autokoulussakin saattaa saada harhakäsityksen, että on hyvä kuljettaja. Sinä olet minun isyyteni monikaistainen liikenneympyrä. Vaikka teoriassa tiedän, kuinka sellaisessa ajetaan, on käytäntö välillä suorastaan pelottavaa. Samalla tavalla olen hetkittäin hukassa tahtosi kanssa. Ja niin olet sinäkin. Uloslähtiessä et missään tapauksessa halua ulos, mutta mistään hinnasta et ole jäämässä sisällekään. Itkuunhan tällainen usein valitettavasti päättyy.
Arkesi parhaita hetkiä taitavat olla leikit siskosi kanssa. Ne sujuvat useimmiten hämmästyttävän hyvin. Se on sekä sinun että siskosi ansiota. En voi kuin ihailla, kun leikitte kotia, majanrakennusta tai ravintolaa. Näytätte kumpikin onnellisilta.
Totuuden nimissä on toki sanottava, että leikin lopussa ei kuitenkaan yleensä seiso kiitos yhteisestä tuokiosta, vaan jokin leikin levälleen repivä kina. Uskon sen kuuluvan asiaan. Yhdessä yritämme opetella näissä hetkissä kompromissin tekoa. Välillä sanotkin hienosti: “Hyvä oooon, minä joustan!”
Puheestasi puuttuvat edelleen R, D ja L, mutta sanavarastosi on mielestäni varsin laaja. Ja mikä parasta sekä ihaninta: käytät kieltä luovasti, mutta ymmärrettävästi. Papan kalastusvälineitä kutsut kalastimiksi ja itseäsi appelsiiniperhoseksi.
Muutit vanhempien huoneesta siskosi kanssa yhteiseen huoneeseen muutama kuukausi ennen kolmatta syntymäpäivääsi. Muuton jälkeinen aika on mennyt suhteellisen hyvin. Alkuun huutelit toki joka yö useamman kerran vanhemman tarkistamaan, että olet edelleen kotona. Muutaman viikon jälkeen yösi alkoivat rauhoittua ja nykyään en jaksa mainostaa edes IG-storyssa, jos nukut yhtenäisen yön.
Aamuisin olet uninen ja haluat usein “pötköttää vielä vähän”. Voiko olla suloisempaa?