Firman pikkujouluissa jälleen överit

Koti-isän palkanmaksaja on Kela. Olen odottanut sieltä kutsua firman pikkujouluihin. Ei ole kuulunut. Päätimme järjestää itse ja omakustanteisesti. Niinhän se menee monessa työpaikassa nykyään. Omakustanteisuudesta huolimatta pikkujoulumme olivat parhaat, joissa olen moneen vuoteen ollut! Saattoi johtua siitä, että minulla oli järjestelytoimikunnassa diktaattorin asema. Tai siitä, että en ole moneen vuoteen käynyt muissa pikkujouluissa. Vaimo ja … Read more

Kaikki ulos sängystä ja 11 muuta taaperon nukkumaan oppimisen vaihetta

Kaikki lelut mukaan -vaihe: Kahden tai kolmen unilelun sijaan lapsi haluaa sänkyynsä kaksi- tai kolmekymmentä unilelua. Vanhemman käsityskyvyn ulkopuolella on se, että lapsi todellakin huomaa, jos yksi puuttuu. Olepas tarkkana -vaihe: jos erehdyt laulamaan nukutuslaulussa yhdenkin sanan väärin, taapero pomppaa sängyssään ylös, nostaa nyrkin uhmakkaasti ilmaan ja huutaa “Ei. Ei noin!” Kaikki ulos sängystä -vaihe: … Read more

Me selvisimme uhmasta!

“Sä olet tähti. Lainaa mulle loistoasi. Tähti!” Don Huonojen hitin kertosäe on viime aikojen korvamatoni. Kuopuksen kehityksen kadenssi on nyt sellainen, etten pysy tahdissa mukana. Taaperolle eilisen haaste on tämän päivän itsestäänselvyys. Käy mielessä, että jos saisi itselleen murusen tuosta oppimiskyvystä ja energiasta, ei tarvitsisi kipuilla keski-ikäistymistä. Lainaa mulle loistoasi. Elämä taaperon kanssa on tällä … Read more

Yksivuotiaan kanssa on mahtavaa – ei tarvitse osata Macarenaa Gangnam stylen sanoilla!

Puolitoistavuotias juoksee pienen kotimme pisimmässä käytävässä niin kauas minusta kuin suinkin pystyy. Tai juoksee ja juoksee – ehkä pitäisi sanoa, että horjuu nopein ja varmoin askelin. Istun lattialla ja ihailen tyttöä. Tuollainen aivan omien liikkumistaitojen ylärajoilla tapahtuva “juokseminen” on luultavasti maailman toiseksi sympaattisin tapa liikkua. Jep, sympaattisimpia ovat ne ensimmäiset kunnon askeleet. Vaikka olen ollut … Read more

Taaperon hellenukutuksen epätoivoisuus kuvina

“The summer is crazy”, lauloi Alexia auton poppivehkeissä ysärin ehtoopuolella. Kuinka oikeassa italialainen olikaan jo tuolloin. Hänen nimittäin täytyi tarkoittaa sitä hulluutta, johon vanhempi joutuu yrittäessään saada taaperon päiväunille hellepäivänä. Siis esimerkiksi tänään. Tässäpä päivällinen turhautumiseni Instagram-storyn kuvien kautta kerrottuna. Turha varmaan mainita, että luovuttaja oli isä. Näistä kuvista huolimatta täytyy sanoa, että pidän sinusta … Read more

Vahvatahtoisen taaperon ensisana yllätti

Muistatko, kuinka me suomalaiset odotimme kesää vuonna 2017? “Ehkä ensi viikolla!” “Kyllä se tulee!” “Nyt on selvät merkit!” Hetki tuntui olevan käsillä. Useinkin. Mutta ei se sitten ollutkaan. Loppuvuodesta 2016 syntyneen kuopuksemme ensisanojen odottaminen on kulkenut samaa rataa. Itse näin västäräkkejä puheessa jo, kun taapero alkoi toistella tavuja: “ta-ta-ta”. Pääskysestä ei päiväkään -hetki koitti, kun … Read more

Taaperon ensimmäinen kevättodistus

Kuopuksemme on käynyt elämänkoulussa taaperoluokkaa pian puolen vuoden ajan. Kevään kunniaksi hahmottelin hänelle ensimmäisen kevättodistuksen. Ajan hengen mukaisesti arvioinnissa ei käytetä numeroita vaan sanallisia ilmauksia. Biologia Tuntee ja ymmärtää, miten niistäminen tapahtuu. On vasta oppinut soveltamaan samaa biologista metodia (uloshengitystä) saippuakuplien tuottamiseen. Oppilas osaa osoittaa ihmiskehon tärkeimmät osat niitä kysyttäessä: koskettaa esimerkiksi hiuksia, kun vanhempi … Read more

Tuntui pahalta, kun ei kelvannut omalle lapselleen

Kymmenkuinen nukkuu pinnasängyssään puolitoista metriä sydämestäni paapuuriin. Oma tajuntani seilaa unen ja valveen pehmeässä ristiaallokossa. Juuri, kun unen lempeä aalto on hyökynyt ylitseni, tajuntani valtaa sumutorven ulina. Oikeasti kyseessä ei tietenkään ole sumutorvi, vaan johonkin minulle vieraaseen maininkiin herännyt vauva, joka ilmaisee huonon mielensä ainoalla osaamallaan tavalla. Itku ei lakkaa tassuttelemalla eikä laulamalla, joten nostan … Read more

Ismo Leikola on väärässä – suomen tärkein sana ei ole ”no niin”

Maailman hauskin ihminen Ismo Leikola väittää suositussa tarinassaan, että ”no niin” olisi suomen kielen tärkein sana. Leikolalla on väitteelleen hyvät perustelut: “no niin” käy melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Se on oikea avain moneen sosiaaliseen hetkeen. Hyvistä argumenteista huolimatta Leikola on väärässä. Suomen kielen tärkein sana ei nimittäin ole ”no niin”, vaan ”äää-ä”. “Äää-ä” on kommunikaation … Read more

Kaikkia harmittaa, kun yksi ei puhu

Välipalahetki. Palastelemani hedelmät sujahtelevat kolmen lapsen suuhun vikkelästi. Osa eksyy isänkin hampaisiin. Ehkä juuri siksi tenaville tuntuu jäävän nälkä, kun kaikki hedelmät on haarukoitu. Annan eskarilaiselle ja keskimmäiselle banaanit. Reilun vuoden ikäinen kuopus ojentaa välittömästi sormensa ja alkaa puhaltaa ulos I-kirjainta muistuttavaa ääntä. Niin hänellä on tällä hetkellä tapana kertoa tarpeistaan – osoittelemalla ja paria … Read more