Kolme turvaistuinta farmariautoon – hyvästit Ford S-Maxille?

Keväällä 2016 kolmas lapsemme potki vielä siellä, missä päivänvalosta ei ole tietoa, kun mittailimme vaimoni kanssa farmariautojen takapenkkien leveyksiä. Uskoimme, että mahtuisimme viisihenkisenäkin perheenä farmariin, mielikuviemme täydelliseen perheautoon.

Kerroin tuosta hikisestä rupeamasta varsin seikkaperäisesti Kolme turvaistuinta takapenkille -trilogiassa (osa 1, osa 2 ja osa 3). Kyseisistä postauksista löytyvät myös mittailemiemme takapenkkien leveydet.

Kierroksellamme löytyi vain yksi farmari, jossa ovet sai kiinni, kun olimme asentaneet kolme Isofix-jakkaraa takapenkille. Siinäkin autossa fiilis oli kuin olisi vahingossa pukenut vaimon kengät jalkaan. Puristi, ahdisti ja ainoa miete oli että, milloin tilanteesta pääsee pois.

Päädyimme siis tila-autoon. Vuoden 2011 Ford S-Max onkin mainittu tässä blogissa moneen kertaan. Sen kanssa vietettyä aikaa voi edelleen luonnehtia sanoilla tilaa tilattiin – tilaa saatiin. Yllätykseksemme esikoisemme ikäinen auto kesti myös rasitukset Alppien vuoristoteillä (ei tosin ilman paniikin aiheuttamista).

Yli 200 000 kilometriä asvalttia nähnyt kiesi alkaisi Keski-Euroopassa olla paalikamaa, mutta Perä-Pohjolassa joku toki tuplannee vielä sen kilometrit ennen viimeistä matkaa. Se joku ei kuitenkaan ole meidän perheemme, jossa autoiluun liitetään kaksi adjektiivia paljon ennen muita: helppous ja luotettavuus. S-Max on siis osaltamme hautapaikkansa ansainnut.

Viimeinen turvaistuimemme on Britaxin Max-Way Plus. Hankintapäätöksessä yksi peruste oli jakkaran kapeus. Ehkä seuraava automme voisi kuin voisikin olla jälleen farmari.

Asiahan selviää tutulla konstilla: mittanauha käteen ja autokauppaan. Nyt tyydyimme mittaamaan mielikuvissamme isoina pitämiämme farkkuja. Kiersin esikoisen kanssa tammikuisen lauantain kaupasta toiseen. Dokumentoimme seuraavat lukemat sisempien Isofix-koukkujen välistä:

  • Ford Mondeo, V, 39,5 cm
  • Opel Insignia, B, 38 cm
  • Skoda Octavia, 5E, 38,5 cm
  • Skoda Superb, B8, 40,5 cm
  • Volvo V70, P3, 43 cm
  • VW Passat, B8, 41 cm

Eräässä liikkeessä oli kiva 2017 Skoda Superb, joka hieman kuiskaili minulle. Koska erot leveyksissä olivat (jälleen) lähes olemattomia, haimme kierroksen lopuksi tsekkiläisen koeajoon. Kuljettajan paikalla kuiskailu muuttui suorastaan flirtiksi: tuntui hyvältä ajaa selkeästi matalampaa ja henkilöautomaisempaa autoa.

Kotona sovittelimme turvaistuimia takapenkille. Ensin kahta Kidfixiä ja Max-Wayta, sitten korvasimme toisen Kidfixin istuinkorokkeella. Ilmeeni muuttui sitä happamammaksi, mitä pidemmälle sessio eteni.

Saimme kyllä Kidfixin, Max-Wayn ja istuinkorokkeen mahtumaan takatuhdolle. Mutta ne olivat niin tiukasti toisiaan vasten, ettemme vaimon kanssa mitenkään voineet kuvitella, että turvavöiden kiinnittäminen pakkasaamuna sujuisi ilman ärräpäitä. Ja koska toinen autoiluun ensisijaisesti liittämistämme adjektiiveista on helppous, ei auttanut muuta kuin todeta flirtin vaihtuneen mykkäkouluun.

Aika kaukana helposta ja käytettävästä. Tässä Max-Way Superbin laitapaikalla ja KidFix keskellä.
Näin se periaatteessa olisi voinutkin toimia: Max-Way laidassa, istuinkoroke keskellä ja toinen aikuinen laitapaikalla. Kuski ja keskimmäisen KidFix etupenkeillä. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että lähtökohtaisesti lapset matkustavat takana ja aikuiset edessä – ei jatkoon siis tämäkään malli.

Hiljaisena ajelin Superbin takaisin autokauppaan. Vaitonaisena myönsin itselleni, että seuraavakin vankkurimme on tila-auto.

Seuraavat illat ajelin autoja internetin kirpputoreilla. Muutaman illan autotalli.comia selailtuani näkemys oli aika selvä: pelimerkkimme eivät riitä uuden mallin S-Maxiin ja patonkia emme halua. Seuraava automme on Volkswagen Touran.

Viime viikonloppuna sovitimme lastenistuimet Touraniin. Vaikka se on selvästi S-Maxia pienempi auto, on turvavöiden kiinnittäminen takapenkille helppoa, vaikka keskipaikallakin on turvaistuin. Tavaratilaakin näytti olevan tarpeeksi, ellei mukana aio ystäväni lohkaisua lainaten pitää matkasänkyä, rattaita, polkupyöriä ja kuivausrumpua.

Touran ja turvaistuimemme. Käytettävyys on tarpeeksi hyvä.
Edellisen kuvan asetelma “turvavöitä kiinnittävän käden näkökulmasta”. Toimii.

Ellei suunnitelmien polulle ilmaannu ihmettä (lue: lauantai-iltana Veikkauksen kanssa nopeasti solmittua sponsorisopimusta), on seuraava automme kirpattu diesel-Touran.

Ps. Pääkuva ei valehtele. Ennen lapsia autoon tutustuminen alkoi etupenkiltä. Sitten ehkä kurkasin konepellin alle ja lopuksi tsekkasin takakontin. Takapenkillä en edes käynyt. Nykyään autosta pitää ensimmäisenä tarkastaa takakontti ja -penkki. Jos ne eivät vakuuta, ei kannata istua etupenkillekään.

Leave a Comment