Blogi siitä, miksi lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä!
”Millainen yö? Taisi olla rauhallinen?” kysyn aamulla vieressäni aivotoimintaansa käynnistelevältä vaimoltani. Vastauksena murahdus ja haista itte -ilme. Mikä meni mönkään? Miksi aamu lähti väärälle jengalle jo oikeastaan ennen aamua? Asian selitys löytyy siitä, että kolmannen lapsen myötä perheemme jakautui kahteen yksikköön – äiti ja vauva + isä ja kaksi isompaa lasta. Vauvavuoden jälkeen jakolinja alkoi … Read more
Maailman hauskin ihminen Ismo Leikola väittää suositussa tarinassaan, että ”no niin” olisi suomen kielen tärkein sana. Leikolalla on väitteelleen hyvät perustelut: “no niin” käy melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Se on oikea avain moneen sosiaaliseen hetkeen. Hyvistä argumenteista huolimatta Leikola on väärässä. Suomen kielen tärkein sana ei nimittäin ole ”no niin”, vaan ”äää-ä”. “Äää-ä” on kommunikaation … Read more
Ensin toivotaan, että kunpa lapsi kävelisi ja puhuisi. Sitten toivotaan, että lapsi olisi hetken paikallaan ja edes tovin hiljaa. Olen luullut yllä olevaa suurimmaksi ristiriidaksi lasten kanssa. Viime viikonloppu osoitti, että suurempiakin ristiriidan tunteita voi kokea. Tarvitaan vain kylpylä ja epämääräinen roska. Ennen yksityiskohtiin menemistä pitää tunnustaa. Olen pitänyt samanlaisia tuulipukuja* varmimpana vanhan parin merkkinä. … Read more
Selailin puhelimeni kuvia. Alkoi huvittaa. Onhan siellä lapsiperheen arjesta monenlaisia otoksia. Hyvin monenlaisia. Tässä TOP5-erikoisuudet! Pääkuvan tilanne on klassikko – kenkien suojapussit ovat jääneet riisumatta eskarin eteisessä. Tuollaisen kuvan kun lähettää puolisolle, saa vastaukseksi lakonisen kysymyksen: “Huomasitko eskarin vai työpaikan pihalla?” Nämä ovat niitä kuvia, joiden merkitystä perheettömän saattaa olla vaikea käsittää. Vauvan ensimmäinen pottalirihän … Read more
Pyöräilet. Tunnet suurimman osan kirjaimista ja kirjoitat oman nimesi lisäksi sisarustesi nimet oikein. Hallitset numerot pariinkymmeneen. Rakennat satapalaisen palapelin tai City-sarjan Lego-paketin yhdeltä istumalta. Piirrät ja leikkaat taitavasti. Osaat lauluja oikeilla sanoilla luultavasti enemmän kuin isäsi. Taitosi saavat minut tuntemaan ylpeyttä joka päivä. Samoin puheliaisuutesi. Vaikka R,S ja D eivät vielä olekaan saapuneet Puolasta puheeseesi, … Read more
Optimisti sisälläni sanoo, että kevät tulee! Realisti koputtaa toiselta olkapäältä kysyen: “Et sattumoisin ole sääennustetta tulevalle viikolle nähnyt: uutta lunta lisää kuin valtionvelkaa ja sitten vaihteeksi pakkasta niin, että kalsarit jäätyy jalkaan!” Niin tai näin, kokosin yhteen kuvafiiliksiä talven ajalta. Osa otoksista on debytoinut somessa, mutta suurin osa on julkaisemattomia. Aistiiko näistä talven? Entäs niitä … Read more
Eräänä päivänä hän päätti, että haluaa rakentaa perheelleen oman talon. Ei, hän ei ollut 21-vuotias alfauros. Hän oli kuusivuotias eskarilainen. Ei ollut uusi asia, että hän halusi rakentaa jotain suurta. Jälleen keskusteltiin, että nyt on muutamaa kertaluokkaa turhan suuri hanke lapselle. Ei auttanut, mutta ei onneksi äitynyt väestönsuojelusireenin kateelliseksi saavaksi ulvonnaksikaan. “Auta mua! Miten talo … Read more
Pari kuukautta vuoden päättymisen jälkeen alan ymmärtää, miksi perheemme kolmas vauvavuosi tuntui raskaalta. Paradoksaaliseksi asian tekee, että sama vuosi oli myös yksi elämäni onnellisimmista vuosista. Vuoden aikana tapahtui hirvittävästi hyvää, mutta silti koko vuotta sävytti jonkinlainen väsymys. Aivan liian usein tuntui, että eniten tympäisi kaikki. Vaikka elämä lapsiperheessä on aina tunteiden vuoristorataa, kolmas vauvavuosi pääsi … Read more
Välipalahetki. Palastelemani hedelmät sujahtelevat kolmen lapsen suuhun vikkelästi. Osa eksyy isänkin hampaisiin. Ehkä juuri siksi tenaville tuntuu jäävän nälkä, kun kaikki hedelmät on haarukoitu. Annan eskarilaiselle ja keskimmäiselle banaanit. Reilun vuoden ikäinen kuopus ojentaa välittömästi sormensa ja alkaa puhaltaa ulos I-kirjainta muistuttavaa ääntä. Niin hänellä on tällä hetkellä tapana kertoa tarpeistaan – osoittelemalla ja paria … Read more
Viime päivinä olen taas joutunut varomaan, etten kompastuisi omiin silmäpusseihini. Pari päivää sitten ajelin kotiin töistä ja vain hieman kärjistäen nuokuin valoristeyksessä. En ollut varma, kumpaa toivoin enemmän: liikkumisen sallivaa vihreää vai puolen tunnin autotirsat mahdollistavaa jumipunaista. Risteävää tietä vilisevien ajokkien katkeamatonta virtaa kuin kosken kuohuja tuijottaessani mieleen pulpahti muisto yli kuuden vuoden takaa. Silloin … Read more