Blogi siitä, miksi lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä!
Vuosi sitten kirjoitin, että alan kanssasi ymmärtää ensimmäistä kertaa, mitä tarkoittaa että lapsi on yhtä aikaa iso ja pieni. Nyt tiedän sen jo varsin hyvin. “Kaapo! Ei voisi vähempää kiinnostaa!” huudahdat uhoten iltavillissä, mutta hakeudut kuitenkin hetken kuluttua kainaloon väistämään pimeyttä. Yhdessä hetkessä et pysty pidättelemään pettymystäsi, vaan se purkautuu suoranaisena raivona. Seuraavassa hetkessä kykenet … Read more
Monessa asiassa ensimmäinen kerta tallentuu mieleen pysyvästi, tahtoipa tai ei. Yleensä tähän liittyy vielä se, että hieman vanhemmat tutut ovat puhuneet asiasta jo vuosia aiemmin. Isotellen, kärjistäen ja päivitellen. Ehkä vähän pelotellenkin. Kaverisynttäreiden järjestäminen on juuri tällainen asia! Tällä viikolla pääsimme vaimoni kanssa kokemaan kaverisynttäreiden vetovastuun ensimmäistä kertaa. Maineensa veroinen juttu! Näinkö tämä menee -fiilis … Read more
Ekaluokkalainen on rättiväsynyt. Se heijastuu jo muutenkin väsyneeseen perheeseen. Viikonloppu ei tällä hetkellä tunnu riittävän viikosta toipumiseen. Ei siis ihme, että sana syysloma kuulostaa juuri nyt seireenien laululta. Esikoulu oli esikoisellemme raskasta. Ilmiö on jatkunut ekaluokalla. Häly, aikaiset heräämiset, jatkuvat sosiaaliset tilanteet ja paljon uutta – vaativa kvartetti aikuisellekin. Ei ihme, että väsyttää. Harmillisesti väsymys … Read more
“Sä olet tähti. Lainaa mulle loistoasi. Tähti!” Don Huonojen hitin kertosäe on viime aikojen korvamatoni. Kuopuksen kehityksen kadenssi on nyt sellainen, etten pysy tahdissa mukana. Taaperolle eilisen haaste on tämän päivän itsestäänselvyys. Käy mielessä, että jos saisi itselleen murusen tuosta oppimiskyvystä ja energiasta, ei tarvitsisi kipuilla keski-ikäistymistä. Lainaa mulle loistoasi. Elämä taaperon kanssa on tällä … Read more
Pelasimme tunnin jalkapalloa auringossa. Kaikkien kasvoilla välkkyi hiki, mutta vielä enemmän ilo. Lapset hyödynsivät jälkiruuaksi varhaisten esi-isiensä geeniperintöä pihan kiipeilytelineissä. Tunnelma oli niin sunnuntai kuin tunnelma voi olla. Lähdimme kotiin päin. Ehdimme vain sata metriä, kun ekaluokkalainen joutui pysähtymään edellä pyöräilevän pikkusiskonsa takia. Mitään sanomatta hän irrotti otteensa ohjaustangosta ja nosti irvistäen keskisormen molemmista käsistä … Read more
Tiedän. Olemme etuoikeutettuja. Kaikki on niin hyvin, että allergioistakin perheeseemme on osunut oikeastaan vain ainoa hyödyllinen allergia. Kuulumme siihen sinisen planeetan muutaman prosentin vähemmistöön, jolla kaikki on hyvin. Siitä huolimatta, tai juuri siksi, kehtaan marista harrastusvalintojen vaikeudesta. Kun esikoisemme tanssiharrastuksen talvikausi päättyi keväällä, hän ilmoitti jo ennen kevätnäytöstä: “Ensi syksynä en halua tanssia. Haluan pelata … Read more
Kunnassamme järjestettiin tänään aamulla erikoinen retriitti. Joukko aikuisia kokoontui koulun pihamaalle hieman vaiteliaina päivittelemään toisilleen ajan kulumisen nopeutta. Koulut siis alkoivat. Esikoisemme on yksi Suomen noin 61 000 uudesta ekaluokkalaisesta. Eilen illalla kotona oli ilmassa mukava sekoitus innnostuneisuutta ja jännitystä, mutta määrällisesti pysyttiin kohtuudessa. Suuria kysymyksiä juniorilla ei tuntunut olevan tulevaan koulunaloitukseen liittyen. Mitä nyt … Read more
Pim-pom! “Tule meidän kanssamme puistoon”, kysyttiin pojalta jonkin aikaa sitten ulko-ovella. Kysyjinä olivat ykköselle menevä luokkakaveri ja hänen vuotta vanhempi ystävänsä. Sinne menivät, puistoon leikkimään. Hetkeä myöhemmin kolmikko tuli meille ja halusi leikkiä Legoilla. Minifiguurit, Ninjagot, autot, eläimet, rakennukset ja taistelut valtasivat keittiön pöydän hetkessä. Kotvan kuluttua nelivuotias tyttömme liittyi leikkeihin. Siitä taas tovi eteenpäin, … Read more
Hiljalleen ne ovat pesiytyneet meille. Ensin tuli kyniä ja kumeja. Sitten uusia vaatteita. Tällä viikolla tuolinkarmille ilmestyi reppu. Eilen lapsi esitteli erittäin ylpeänä NY-lippistä. Koululaisen tavaroita. Esikoisen kouluun varustaminen. Jälleen yksi metataski, jonka vaimo on hoitanut sataprosenttisesti. Minulle on jäänyt aikaa fiilistellä, miltä tuntuu, kun vanhin lapsi lähtee ykköselle. Ylpeys ja haikeus. Niistä tunteideni letti … Read more
Tänään se tapahtui: “I’m on family care leave. Back in the office December 2019. Have a nice time! Cheers, Tuomas” Sähköpostin automaattista poissaoloviestiä iltapäivällä näpytellessäni fiilis oli outo. Suorastaan epätodellinen. Nopeamman viisarin pyörähdyksen päässä odotti unelma – puolitoista vuotta kotona lasten kanssa. Samaan aikaan riemua kuitenkin laveerasi jonkinlainen harmitus: mielenkiintoiset hommat jäivät kesken. Mielessä kävi, … Read more